Syksy peruttu

Ollaan tultu syyskuuhun ja piti kirjoittaa luonnon kiertokulusta ja sen hyväksymisestä, mutta juu ei :). Tänään aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja varjossa on +22. Tuntuu siis ihan kesältä, eikä syksyä tarvitse miettiä ollenkaan. Syksystä muistuttaa ainoastaan piilostaan tullut lampaantalja ja hevosten aitaleikkien aloittaminen. Ruoka alkaa vähän hiipua laitumella ja ennen lisäruokinnan aloittamista, virittelen tänne noita väliaiakaisia aitauksia. Ja kunhan tuo viimeinen satsi heinää tuolta niitetään, pääsevät hevoset pellolle syömään vielä vihreää. 

Tämä päivä meni siis koossaillessa - hevosilla ja minulla. Mulle tuli uusi Lev Landlig- lehti ja hevoset saivat syödä ja ottaa aurinkoa niin, että lopulta oli ihan mukava palata tarhaan ja painua päiväunille pihaton varjoon. Joskus heinäkuussa kylvämäni niittykukkaseos alkaa kukkia ja navetan seinustalle täysin unohtamani tuoksuherne avasi yllättäen käsittämättömän väriset kukkansa. Mikä värissä voitetaan, se tuoksussa hävitään - mutta ovat erikoinen ja hieno väripilkku kaiken oranssin seassa.

Ja tuolle koossailulle (kose seg) ei ole keksitty oikealta tuntuvaa käännöstä edes tuolla norjansuomalaisen ryhmässä, mutta se on sellaista leppoisaa olemista. Ja juuri sitä tämä päivä on ollut. Olin eilen niin ahkera, että tänään on voinut vähän laiskotellakin, ja näistä hienoista päivistä pitää  nauttia - saattavat loppua lyhyeen.

Vilkaisin tuossa Suomenkin säätiedotuksen, eikä sielläkään näytä hullumalta. Kauniita päiviä, missä ikinä olettekin!