Ensimmäinen pakkasaamu koettu. Samana päivänä lensi satoja muuttomatkalla olevia hanhia tästä yli. Kurkun varret ja salaatit ovat paleltuneet, mutta kukat jaksaa vielä kukoistaa. Keräilen niitä kuitenkin sisälle kuivumaan, koska mikä tahansa aamu saattaa olla lumi maassa. Elämä siirtyy muutenkin yhä enemmän sisälle, pimeä tulee yhä aikaisemmin. Aamuisin sumupilvet roikkuvat laakson yllä, mutta niiden takaa paljastuu vielä aurinko ja sininen taivas. Aika kylmä aurinko tosin - ei se jaksa oikein enää lämmittää.
Siitä on aika tarkalleen neljä vuotta, kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. Facebookista löytyi päivitys syyskuulta 2010:
"Kuusi tuntia ratsastusta vuoripurojen kohinassa, patikointia 1300 metrissä, loistavaa ruokaa, hauskaa seuraa, naurua, unettomia öitä täysikuun valossa - voiko lomalta enempää toivoa…
taidan alkaa norjalaiseksi;)"
Ha, enpä kuitenkaan arvannut, mitä tuleman pitää. Vaikka ilmeisesti jotenkin aavistin. Hevonen nipisti silloin hampaillaan kämmenselästä, nirhauma tulehtui ja siitä jäi pieni puolikuun muotoinen arpi. Vitsailin, että Blesen löi kämmeneeni leiman. Tai luulin vitsailleeni.
Taidan palata menneeseen vielä kuvienkin muodossa. Mutta seuraavalla kerralla. Nyt ulos laittamaan kasvimaata ainakin alustavasti talvikuntoon. Viikon kuluttua pitäisi suunnata Roomaan… hui.
Mukavaa päivää, mitä sitten teettekin ja missä sen vietättekin.
Meilläkin kävi jo pakkanen, kurkut ja kurpitsat paleltuivat, onneksi sato oli jo korjattu.
VastaaPoistaKannattaa miettiä mitä toivoo, se voi toteutua :) Norjalaisena ei varmaankaan ole hullumpaa, ainakin maisemat ovat hulppeat.
En muistanut, että olin sanonut noin fb:ssa jo heti sen ekan reissun jälkeen :). Elämäntilanne ei ollut todellakaan sellainen "muutanpa tästä Norjaan"… Jos joku olisi ennen tuota reissua (tai edes heti reissun jälkeen) ennustanut, että reilun kahden vuoden kuluttua asut Norjassa maatilalla, en olisi IKINÄ uskonut.
PoistaMutta täällä on hyvä asua. Ennen tänne muuttoa saatoin ajatella, että mitä oikein olen tekemässä, mutta muuton jälkeen en kertaakaan. En yhtä ainoaa kertaa, vaikka elämä ei täälläkään ole pelkästään helppoa :).