Aamupäivä oli hektinen. Tilan isäntä palaa pian reissultaan ja täällä on vähän kuin historiallisessa kartanoromaanissa, vaikka ei täällä nyt ihan kartanossa asutakaan. Niissähän aina palvelusväkeen tulee vauhtia kun isäntä oli tulossa kotiin. Täälläkin päätalon kellariin rakennetaan uutta seinää, taloa pestään ulkopuolelta, navettakompleksia siivotaan ja piha täyttyy autoista ja traktoreista. Yksi hevonen alkoi tietenkin ontua ja naapurin kengittäjä piti tilata sitä ihmettelemään. Kissalla on kyljessä haava ja sitäkin piti tutkia. Eläinlääkäriltä kuitenkin vältyttiin ainakin toistaiseksi.
Minua alkoi moinen stressata, joten painuin ystävän kanssa marjaan. Löydettiin lopultakin se kolkka, missä on paljon mustikoita, mutta hieman liian myöhään. Mustikat ovat edelleen suuria ja komeita, mutta jo vähän mauttomia. Poimin sitten iloisesti sekaisin mustikoita, puolukoita ja variksenmarjoja - mitä sattui eteen osumaan. Metsässä oli taas niin hienoa ja iltapäivän kruunasi kahvihetki rantakalliolla auringon jo painuessa vuorten taakse.
Äsken talo konkreettisesti tärisi ja hetken taas mietin, mitä ulkona oikein tapahtuu. Hevoset ne vain leikkivät tarhassa ja laukkasivat edestakaisin taloni ohi. Pysähtyivät kuitenkin tervehtimään minua sieraimet laajentuneina, hengitys höyryten ja täysikuu silmissä loistaen, ja sitten jatkoivat taas. Ontuva Juni muiden mukana. Ehkä se on ihan hyvä merkki.
Kun kävin ottamassa kuvan kuusta, tunnelma oli maaginen ja vähän pelottavakin - sattui olemaan juuri keskiyö. Jännittävän tunnelman laukaisi kuitenkin tarhan pimeydestä kuuluva tosi pitkä hevosen pieru… sitä ne omenat teettää. Eikä pelottanut enää yhtään :D.
Pahoittelen, jos pilasin runollisen tunnelman, mutta tilanne oli niin hassu, että pakko oli kertoa…
Mutta nyt hyvää yötä. Yritetään nukkua superkuusta huolimatta. Saa nähdä, käykö itselleni samalla tavalla kuin viime yönä. Nukahdin kyllä ihan hyvin, mutta kuu herätti valvomaan kolmelta yöllä...
Onko teissä kuuhullun vikaa?
Täällä toinen kuuhullu tunnustautuu! Ihmettelinkin että mikä on kun ei unta saa - olin ihan unohtanut koko kuun!
VastaaPoistaJa hahaha - voin niin kuvitella tuon heppapierutilanteen huvittavuuden! :D
Meitä on monia, uskoisin. Yleensä nukun hyvin, mutta täysikuun aikana saatan vain maata valveilla eikä nukuta yhtään. Väsyttää kyllä, mutta ei nukuta...
PoistaHeppapieru palautti kätevästi maan pinnalle, kun mielikuvitus alkoi sumuisena kuutamoyönä laukkailemaan omiaan :).
Upeat on maisemat.
VastaaPoistaKuu valvottaa Minuakin välillä.:-)
Tervetuloa lukijaksi! Täällä on kuvia näistä maisemista varmaan ihan kyllästymiseen asti. Tai no - ehkä näihin maisemiin ei voi kyllästyä, vaikka vähän tottuisikin.
PoistaKuu valvottaa välillä, mutta ei kuitenkaan ihan aina. Ehkä jos on tarpeeksi väsynyt, niin sitä nukkuu kuutamosta huolimatta.