Heräsin sateisen yön jälkeen aurinkoiseen aamuun. Ennen aamiaista kävin tekemässä kierrokseni, tervehtimässä ystävät ja kyselemässä kuulumiset. Hevoset ovat taas tuolla kauempana laitumella, kulkevat siellä pusikoissa keltaisia lehtiä harjoissaan ja hännissään. Laitumen viereiseen metsikköön on majoittunut varisparvi, joka näyttäisi olevan vähän röyhkeää sorttia. Kun niiden lukumäärä pääni yläpuolella alkoi lähennellä kahtakymmentä, siirryin pellolta lähemmäs metsää puiden suojiin. Tuntuivat nimittäin olevan turhan itsevarmaa porukkaa.
Tärkeä puhelu ystävältä Suomesta. Aamiainen ehti vaihtua sen aikana aamupäiväkahvien kautta lounaaseen, ja ulkona ehti paistaa aurinko, sataa vettä ja paistaa taas aurinko.
Toinen ystävä muuttaa parhaillaan siihen samaan mökkiin, jossa minäkin täällä aloittelin, ja pääsen itsekin vähän siivellä niihin tunnelmiin kun itse aikoinaan purin siellä tavaroitani. Kun kaikki oli vielä uutta ja outoa. Toivottavasti en koskaan kadota sitä tunnetta. Ettei tämä arki nielaise unelmiani ja maisema muutu tavanomaiseksi.
Tästä näyttäisi tulevan hyvä päivä, vaikka imuri on edelleen keskellä lattiaa ja ulkona sataa taas vettä.
Mukavaa päivää teillekin!
Olipa mukava kun jätit viestin vierailustasi - löysin tänne! Olen nyt lueskellut juttujasi taaksepäin ja ihastellut kuviasi! Miten kaunista siellä Norjassa onkaan! Ihan iski sellainen kova hinku päästä käymään kuviesi maisemissa itsekin. Ehkä jonain päivänä..:)
VastaaPoistaKiva kun löysit! Täällä on kyllä kaunista - edelleen jaksan huokailla ihastuksesta näitä maisemia katsellessani. Järjestetään täällä joskus blogitapaaminen, ei tämä nyt niin hirveän hankalan matkan päässä ole :).
Poista