Takkuisia hevosia ja viluinen kissa

Kun aloin pitää blogia, pelkäsin vähän, että mitä jos tämä vaikuttaakin elämääni. Siis niin, että en kirjoita siitä mitä elämässäni tapahtuu, vaan teen asioita, jotta voin niistä sitten kirjoitella blogiini?

No mutta mitä sitten? Blogihan on ihan hyvä motivaattori. Kohtuudella tietenkin. Mutta jos on erehtynyt täällä lupaamaan jotain, niin sehän on vähän pakko sitten pitää...

 

 

Niin kuin eilen. Olin erehtynyt lupaamaan perjantaina, että harjaan ainakin yhden hevosen lauantaina. Säävarauksella. No, sen innoittamana lähdin hevosia moikkaamaan. Ulkona oli kuitenkin yli kymmenen astetta pakkasta, joten ajattelin, että nyt voin vedota siihen säävaraukseen, enkä laittanut edes tallivaatteita päälle.

Mutta kun olin tullut luvanneeksi sen harjauksen, niin pakkohan se oli. Ja kun vauhtiin pääsin, niin harjasin kaksi hevosta ja selvitin kaksi harjaa ja kaksi häntää. Siellä sitten helmikorvakoruissa ja niillä "paremmilla" nahkahanskoilla putsailin kavioita ja irroittelin jäätyneitä kakkakikkareita hevosten hännästä... Jos olin viimeksi lentokentällä alipukeutunut, niin nyt taisi olla päinvastoin...

Kissakin hyppäsi niskaani, nukkui hetken hupussani ja otti lähikontaktia Tindeniin. Siinä seisottiin poski poskea vasten kaikki kolme. Kehräävä kissa, kissan kehräystä ihmettelevä hevonen ja kännykkäkameralla epätoivoisesti kuvaa ottava ihminen. Olisiko ehkä kannattanut kuitenkin vain nauttia tilanteesta? kyllä me ihmiset olemme joskus hulluja...

Kävin molempien hevosten kanssa vielä vähän kävelyllä. En tosin istunut selässä mutta totesin, että se olisi saattanut tuntua turvallisemmalta kuin käveleminen näiden innosta hypähtelevien ja hörhöttävien jättien vierellä :). Tinden ja Blesen. Oli tänään harjat ja hännät kunnossa, kun pääsivät molemmat vetämään rekeä. Pitkästä aikaa.