Matkalla

Terveisiä Helsinki- Vantaalta, odottelen täällä jatkolentoa. Meinasi matka taas peruuntua viime metreillä... Ivar tuli sopivasti kipeäksi juuri viimeisenä iltana. Eikä olisi ollut ensimmäinen kerta, kun kissojen takia matka peruuntuu... Olen miettinyt, aiheutanko sen jotenkin itse vai vaistoaako kissat, että olen lähdössä ja kehittävät juuri sopivasti pahan ripulin, pahan ummetuksen tai korvatulehduksen edellisenä iltana ennen matkaa...

No, aamulla olin jo hankkimassa uusia lentoja ja tutkimassa eläinlääkärin yhteystietoja, kun päätin vielä antaa Ivarille kunnon tujauksen parafiiniöljyä. Ja sehän tehos saman tien. Vaikutuksen täytyi olla psyykkinen :).  Ivar muuttui hetkessä siitä selällään vatsa turpeana makaavasta huokailevasta kissasta omaksi itsekseen, ja hyppi pitkin seiniä ilosta, niin että uskalsin kuitenkin lähteä. Ja Ineskin oli iloinen kun poika parani.

Mutta tuli vähän kiire. Gardemoenin naistenhuoneessa huomasin (turvatarkastuksen jälkeen), että paidan rinnus oli ihan hammastahnassa, tukka ei niin puhtaalla poninhännällä, hevoselta haiseva kaulahuivi kaulassa (oli unohtunut satulan alle tallilla...). Niin, ja tämä kissankarvoissa ja mansikkahillossa oleva läppäri mukana (täällä kentällä on aika kirkkaat valot). Olenko siis asunut liian kauan maalla metsittymässä vai lennellyt liian usein. Tuntui, että olisin voinut ihan  hyvin matkustaa yöpaidassakin. Olisi ollut mukava asu eikä olisi taatusti piippaillut turvatarkastuksessa... Ei tosin piippaillut nytkään. Intialaissyntyinen turvamies vain pyöritteli silmiään, eikä flirttaillut yhtään, vaikka kuinka yritin hymyillä...

Pitäisi varmaan tehdä jotain... alkaa kiinnittää huomiota myös ulkoisiin seikkoihin, eikä ainoastaan tuijotella tähtitaivasta. No. olisin ehkä panostanut vähän enemmän, mutta kun oli se Ivarin ummetuskohtaus... 

No, nyt ollaan matkalla ja kohta jo perillä. En ehkä hihku innosta niin kuin muut norjasuomalaiset kotimaan loman alla, mutta ystäviä ja läheisiä on ihana tavata! Verotoimisto, kela, pankki ym. ym. ei niin houkuttele. Ja tämä tuntuu vielä niin tutulta. Ei ollenkaan sellaisia "ihanaa salmiakkia!" - reaktioita...

 

 

Jokin täällä oli kuitenkin muuttunut. Hesari! Siitä on tullut tabloid, enkä tykkää yhtään. Onhan se huomattavasti näppärämpi, mutta se tuntuu ihan joltain viikonloppu- tai erikoislehdeltä. Ei vanhalta kunnon Hesarilta.

 

 

Tulihan muuten nopea bloggaus näillä lentokentän nopeilla yhteyksillä - kotona ehtii tehdä vaikka mitä sillä välin kun kuva latautuu... Ja saattoi tulla muutenkin aika väsyneitä juttuja... neljän tunnin yöunet ja päivä reissussa. Mutta tällaista aina välillä.

 

Pahoittelen kirjoitusvirheitä - oikoluen huomenna ja korjaan. Virkeillä silmillä. Kohta lähtee nimittäin se viimeinen pyrähdys pohjoiseen...