Pakkaset ovat lopulta väistyneet, takana kolme päivää upeita ulkoilukelejä. Mutta olen ollut niin väsynyt ja vetämätön, että ei olisi ulkoilu voinut vähempää kiinnostaa. Eikä oikein mikään muukaan. Olen kuitenkin pakottanut itseni vähän liikkeelle - siinä päiväunien välissä. Kevätväsymys vai mikä? Olisin tänäänkin maanut mielummin sohvalla ja katsonut maisemia ikkunan läpi... mutta pakko kai se oli lähteä liikkeelle kun oli tuollainen päivä. Kaksi astetta pakkasta ja etelätuuli...
Tänään aamu alkoi tosin ikävissä merkeissä kun heräsin eläinkuljetusauton ääneen. Arvasin, että hiehot lähtivät viimeiselle matkalleen. Lomalle, på ferie, sanottiin perheen itkevälle pojalle...
Tänne tulee aina keväällä parikymmentä vasikkaa, jotka laiduntavat ja kasvavat täällä kesän ja syksyn, ja päätyvät talvella sitten ruuaksi. Kovin surullista, mutta toisaalta parempi, että kasvavat täällä kuin jossain muualla. Täällä niillä on upeat suuret laitumet ja hoitajina ihmisiä, jotka oikeasti välittävät niiden hyvinvoinnista. Silti vedin peittoa tiukemmin korvilleni kun kuulin niiden askelten kuminan eläinkuljetusautossa. Lähetin niille mielessäni kiitoksen ja siunauksen viimeiselle matkalleen. Toivoin kivutonta ja nopeaa loppua. Mielummin sitä kai ostaisi lihan pakattuna miettimättä liiikoja, mistä se tulee, mutta se on kyllä itsensä huijaamista...
Pilvet purjehtivat tänään jokilaaksoa pitkin ja auringonpaiste jäi pääosin tuonne ylemmäksi. Kävelin reittiä, jota kuljin lähes päivittäin tänne saavuttuani, mutta nyt en ole jostain syystä kulkenut siellä aikoihin. Siellä eteen avautuu Begna-joen laakso ja ajatus kulkee jostain syystä kirkkaammin. Tuohon näkymään en väsy koskaan.
Toivoisin (ja pelkään) aina näkeväni joitain eläimiä retkilläni, ja usein olenkin tavannut kauriita tai peuroja. Hirvi on saattanut lähteä pusikosta liikkeelle. Tänään näin ensimmäistä kertaa näädän jäljet, mutta en itse näätää. Näätä tosin saattoi nähdä ihmisen.
Mutta tänäänkin kohtasin sen kaipaamani luontokappaleen. Peukalonpään kokoinen päästäinen kompastui hangella ja pyöri rinnettä alas suoraan jalkoihini. Säikähdin perinaisellisesti - paljon enemmän kuin olisin säikähtänyt hirveä :D. Päästäinen kaivautui hankeen murjottamaan - onhan se vähän noloa tuollainen kompastuminen... itse kullekin.
Toiveeseeni siis vastattiin taas kerran ja sain kohdata eläimen lähietäisyydeltä. Miksi se oikeastaan olisi jotenkin hienomapaa kohdata hirvi? Samoja luojanluomia tässä ollaan kaikki. Hirvet, päästäiset ja ihmiset. Ja ainakin tuo päästäinen sai minut hymyilemään. Mahtoiko arvata päätyvänsä blogiin?
Kun tulin takaisin, tapasin vuokraemäntäni pihalla. Rupateltiin hetki ja sitten lähdettiin molemmat päiväunille. Täällä on kevätväsymystä liikkeellä enemmänkin. Toivottavasti se on ohimenevää.
Mukavia päiväunia! Nuo maisemat ovat kyllä aivan upeita.
VastaaPoistaKun näille paikallisille ylistän näitä maisemia, niin vastaus on vähän sellainen "No jaa...". Kai meille jokaiselle käy niin, että totumme tuttuihin maisemiin, emmekä oikein enää huomaa niiden kauneutta. Olen itsekin kyllä jo vähän kadottanut sen ihmeellisen tunteen, joka minulla oli vielä vuosi sitten... mutta kyllä edelleenkin huokailen tätä kauneutta :) Ja aika kivat lenkkipolut minulla kyllä on :).
PoistaMeiltäkin kävi karjankuljetusauto eilen hakemassa kymmenen Sidet Trønder-lehmää. Mutta ne pääsivät isiensä maille Nord-Trøndelagiin yhdelle tilalle, jossa aloittavat karjanpidon semmoisella besøksgård-tilalla. Meillähän on ollut "geenipankissa" täällä näitä suojeltavia rotuja. Mutta kun meilla on ollut useampaa rotua, niin isäntä luopui nyt yhdestä rodusta, että olisi vähän yksinkertaisempaa tämä eläinten pitäminen.
VastaaPoistaEhkäpä sulla tuo väsymys johtuu siitä, kun et le ollut ihan kunnossa viimeaikoina. Ja Suomen reissukin varmaan verotti voimia.
Mukavaa loppuviikoa!
Kun tänään heräsin, niin olikin nenä taas ihan tukossa. Tiedän, että kaikki lapset on täällä sairaina, joten saattaa se olla joku pöpökin, joka väsyttää. Ei tule kunnolla päälle, mutta väsyttää. Olin suunnitellut vähän Oslon reissua tälle päivälle, mutta nyt en jaksa lähteä...
PoistaPitäisikin ehdottaa näille jotain tuollaisia alkuperäisrotuja pidettäväksi - se olisi aika hienoa! Mutta kyllä tuota lihakarjaakin jossain kuitenkin kasvatetaan, joten parempi sitten, että täällä...Pitävät eläimiä pitääkseen laitumet ja maiseman kunnossa, eivät kuulemma hanki siitä mitään. Tämä on entinen lypsykarjatila, mutta nuorempi polvi ei ole halunnut lähteä siihen rumbaan.
Mukavaa loppuviikkoa sinne teillekin!
Hienoa, kun voi ulkoillessa törmätä vaikka mihin eläimiin. Meillä ei tässä ihan lähellä ole sellaista luontoa, kerran olen tainnut nähdä yöaikaan ketun (?) juoksevan pois auton valoista. Olen muuten ihmetellyt sitä, että kissat eivät ole kahden, tässä asunnossa asutun vuoden aikana tuoneet ensimmäistäkään saalista näytille. Ei pikkunisäkkäitä eikä lintuja. Edellisessä paikassa ne kyllä metsästivät ahkerasti.
VastaaPoistaTässä on niin laajat metsäalueet ja lunnonsuojelualueet ympärillä, että täällä riittää kaikenlaista kulkijaa. Täällä on myös jäljellä niin vanhoja metsiä, että Suomesta saa etsiä. Hienoa täällä on kyllä liikkua.
PoistaNämä kissat ulkoilevat ainoastaan valjaissa - ragdoll on rotuna sen verran tyhmänrohkea ja luottavainen, että sille käy ulkona äkkiä huonosti. Tuo nuorempi tosin vaikuttaa olevan aika taitava metsästäjä - meinasi kerran napata linnun valjaissakin.
Sitäpaitsi näin tänään ilveksen jäljet ihan tuossa navetan takana, joten kissat päätyisivät äkkiä serkkunsa suuhun, jos tuolla ulkona seikkailisivat :). Mutta on hienoa kun luonto on näin lähellä - just oli lumikon jäljet oven takana :)
Ihailtavaa että joku tunnistaa eri eläinten jälkiä! Itsellä ei tuon puolen taidot ole kummoiset vaikka maalta kotoisin olenkin. Jäniksen ja ketun jäljet tunnen, ja siihen se taitaa jäädä...
VastaaPoistaTuohon maisemiin tottumiseen voin sanoa että se on ihan totta. Puolitoista vuotta Tromssassa vuorien keskellä sai aikaan sen ettei niitä enää kunnolla huomannut katsella. Kunnes lähes vuoden poissaolon jälkeen kävimme sukuloimassa - olin kuin turisti ja räpsin koko ajan valokuvia! Siis niistä aivan tutuista maisemista :) Ilolla odotan takaisin muuttoa, niitä maisemia on ikävä!
Pidin lapsena partion puutteessa itse sellaista luontokerhoa, ja siellä piti sitten opetella eläinten jälkiä - siitä jäi kai kiinnostus näihin eläinten jälkiin ja jätöksiin... patikointikaverini Suomessa kutsuivatkin minua kakka-ekspertiksi :D. Kyllä ne aika hyvin tunnistan edelleen ja jos en jotain tiedä, niin otan selvää. Nuo näädän jäljet olivat elämäni ensimmäiset laatuaan... niin kuin ovat olleet ilveksenkin jäljet.
PoistaYritän kovasti olla tottumatta näihin maisemiin, mutta väistämättä se ihan alkuaikojen huokailu vähän laantuu - mutta on täällä hienoa edelleen!
Kevätväsymystä on ilmassa myös täällä suunnalla, "onneksi" on ystäviä käymässä nyt viikonloppuna joten tulee väistämättäkin lähdettyä ulos, viikolla kun tulee vain katseltua auringonpaistetta toimiston ikkunasta.
VastaaPoistaHyvää (ja virkistävää) viikonloppua sinulle!!
Se on kyllä kummallinen tunne, kun ulkona olisi lopultakin upeat ulkoiluilmat mutta sohva vain vetää puoleensa ja energia ei riitä mihinkään...
PoistaNo, tänään lähdin liikkeelle ja jopa pieneen reisuun. Kyllä kannatti! Nyt taas väsyttää, mutta eri syystä. Joten tästä taisi tulla kuitenkin hyvä ja virkistävä viikonloppu - toivottavasti sielläkin on kevätväsymys väistynyt!