Olin täällä ensimmäistä kertaa reilut kaksi vuotta sitten. Olimme palaamassa Jotunheimista pieneltä patikointireissulta, enkä millään olisi jaksanut enää käydä ihmettelemässä jotain kirkkoa. Onneksi meillä oli sinnikäs isäntä. Miten vähän silloin tiesinkään! Korkealla rinteellä seisoi 850-vuotias, maagisen hieno puukirkko taustanaan huimat näkymät Vassfaretin tuntureille. Olin mykistynyt.
Kävelin kirkon pihan poikki meistä ensimmäisenä. Juuri kun olin astumaisillani kirkon kiviselle portaalle, siihen lensi lintu. Koiraspeippo. Se istui siinä minua tuijottaen, eikä suostunut siirtymään. Ystäväni käveli hetken päästä perässäni, kysyen onko kirkon ovi auki. En osannut vastata, koska ovea vartioitiin niin tiukasti. Peippo ei edelleenkään suostunut siirtymään, vaikka seisoimme puolen metrin päässä siitä. Onpa outoa, hoki ystäväni. Lopulta, usean minuutin päästä, peippo lennähti läheisen hautapaaden päälle. En voinut olla seuraamatta perässä. Taas se päästi minut puolen metrin päähän. Katselimme hetken toisiamme ja yritin ymmärtää, mitä sanottavaa sillä oikein oli. Sen viesti jäi minulle kuitenkin arvoitukseksi ja sitten se jo lennähtikin rouvansa perään visertäen. En tajunnut katsoa, kuka tuohon hautaan oli haudattu, mutta se piti tietenkin käydä seuraavalla reissulla tarkistamassa. Oli ihan pakko. Nyt olen tuon nimen jo unohtanut.
Kolmen kuukauden kuluttua olimme taas täällä. Menimme joulukonserttiin tuohon samaan kirkkoon. Kokemus oli hyvin voimakas, niin kuin kerroin "Pienessä Joulutarinassa". Otin kirkon ovella valokuvan kahdesta ystävästäni. Kuvasta tuli hyvin mystinen, kuin vanha maalaus. Sama kirkon ovi, mutta eri ihmiset. Kuin monen sadan vuoden takaa. Pieni tulitikkutyttö huivi päässään. Miehen käsi ympärillään. Ei ollenkaan tämä tuttu tyttö valkoisessa pipossaan ystävättäreni kanssa. Eikö vain?
Hedalenin sauvakirkon sanotaan olevan Valdresin vanhin sauvakirkko ja sen rakentaminen ajoittuu tuonne 1100 -1200-luvun tietämille. Mutta hyvin todennäköisesti samalla paikalla on ollut pakanallinen palvontapaikka jo ennen sitä. Kirkon alkuajoista kerrotaan vanhaa legendaa. Mustansurman (v. 1349 -50) jälkeen Norjan kylät olivat autioituneet ihmisten kuoltua tai paettua muualle. Näin oli käynyt myös tällä seudulla. Kylä oli autioitunut ja kirkko jäänyt hylättynä kasvillisuuden keskelle. Kerran vaeltava metsästäjä oli kuitenkin eksynyt tälle seudulle. Hän oli ampunut nuolellaan metsoa, mutta nuoli oli mennyt ohi ja osunut johonkin metalliseen. Se osoittautui kirkonkelloksi, ja näin metsästäjä löysi vanhan hylätyn kirkon. Mennessään kirkkoon sisälle, hän kohtasi siellä karhun ja kaatoi sen nuolellaan. Tuon kirkkoon ammutun karhun talja päätyi kirkon seinälle ja on siellä vieläkin.
No, kirkon seinällä on tosiaankin vanha karhuntalja kehystettynä. Olen sen itsekin nähnyt. Edellistä tarinaa on kuitenkin pidetty täällä legendana. Nyt tänä syksynä tuo karhuntalja kuitenkin lähetettiin tarkemmin tutkittavaksi ja ajoitettavaksi. Kuinka ollakaan, ajoitus osuu välille 1290-1370. Melkoisen vanha karhuntalja siis! Eli ehkä tuo kansan suussa kulkenut legenda on sittenkin totta? Tarinan karhuntaljasta löydät halutessasi täältä (norjaksi).
Olenko maininnut, että vaikka Hedalen on tässä varsin lähellä, sen murre on hyvin erilainen verrattuna tämän laakson murteeseen. Hedalenin murre on myös paikallisten mielestä hyvin vaikeasti ymmärrettävää. Jostain syystä minä ymmärrän sitä kuitenkin ihan hyvin. Paljon paremmin kuin tätä oman laaksomme murretta. Kummallista :).
ps. täällä lähistöllä on toinenkin sauvakirkko, Reinlin sauvakirkko. Vähintään yhtä mystinen, mutta oman tarinansa arvoinen...
Olenko maininnut, että vaikka Hedalen on tässä varsin lähellä, sen murre on hyvin erilainen verrattuna tämän laakson murteeseen. Hedalenin murre on myös paikallisten mielestä hyvin vaikeasti ymmärrettävää. Jostain syystä minä ymmärrän sitä kuitenkin ihan hyvin. Paljon paremmin kuin tätä oman laaksomme murretta. Kummallista :).
ps. täällä lähistöllä on toinenkin sauvakirkko, Reinlin sauvakirkko. Vähintään yhtä mystinen, mutta oman tarinansa arvoinen...
Onpas hieno kirkko ja hyvinpidetyn näköinen. Vau tuo karhuntaljatarina!
VastaaPoistaTämä tässä bloggailussa on mukavaa, kun saa kuulla tarinoita joita ei muualta kuulisi :), todella ihana mystiset kuvat ja upea kirkko.
VastaaPoistaNämä sauvakirkot ovat hyvin kiehtovia ja mielenkiintoisia. Niitä on säilynyt täällä eteläisessä Norjassa kai 28 - aika monet niistä juuri tällä seudulla syystä, jota en tiedä. 90-l alussahan paikalliset saatananpalvojat polttivat näitäkin (!), mutta on hienoa, että niinkin moni on vielä säilynyt. Kivirakennnuksellehan 850 v ei ole ikä eikä mikään, mutta puurakennukselle kunnioitettava! Näissä kirkoissa ja niihin liittyvissä tarinoissa elävät pakanalliset ja kristilliset yksityiskohdat sujuvasti toisiinsa kietoutuen. Huldrat (paikallisia "seireenityyppisiä" taruolentoja) liittyvät tarinoihin usein, ja tämänkin kirkon ovet ovat täynnä viikinkiajan symboleja. Sisällä on myös paljon katolisia esineitä, vaikka kirkko ei katolinen olekaan. Siellä on mm. hieno, puinen Madonnapatsas ja pyhäinjäännösrasia. Riitäisihän tästä kerrottavaa. Kiehtova kirkko ja hyvä esimerkki siitä, miten rakenuksellakin voi olla sielu ja persoonallisuus (omaan postaukseesi liittyen).
VastaaPoistatuo viimeinen lause siis Sannabananan postaukseen liittyen... Vanhat tarinat ovat tosi mielenkiitoisia ja kiehtovia, niistä saa ihan eri tuntuman asioihin kuin pelkistä tiukoista faktoista:)
PoistaVanhat rakennukset on upeita. Nykyiset rakennukset ei taida tulla, kestämään sataakaan vuotta. Vanhojen vahvojen rakennusten katselu rauhoittaa, vaikka katsoisi vain kuvia!
VastaaPoistaIhan totta! Nämä vanhat rakennukset ovat nähneet ja kuulleet niin monenlaista... siinä menee omankin elämän pikku ongelmat jotenkin oikeisiin mittasuhteisiin. Haluan aina silitellä ja kosketella vanhoja seiniä tai vanhoja kuluneita tavaroita...ne vain tuntuvat jotenkin "eläviltä".
PoistaOn muuten tosi mukavaa, että teitä uusia kommentoijia tulee koko ajan! Kirjoittaminenkin tuntuu mukavammalle!
Kesällä kun ajoimme Valdresin laakson läpi, siellä näkyi tosiaan useampia sauvakirkko-kylttejä. Sauvakirkot ovat todellakin vaikuttavia ihan jo ikänsäkin takia. Ajatella, että jotakin noin vanhaa on säilynyt meidän aikoihimme asti.
VastaaPoistaOletko muuten kuullut muita tarinoita Valdresin historiasta? Esim. toiseen maailmansotaa liittyen?
En voi sanoa tietäväni toisen maailmansodan tapahtumista täällä oikein mitään. Täällä oli tässä joku aika sitten sellainen kiertoajelu sodan aikaisiin tapahtumapaikkoihin liittyen, mutta en päässyt sinne mukaan - ja siinä olisi kielikin tullut varmaan vielä esteeksi. Mutta kyllä se täälläkin on vaikuttanut. Pitää oikein kysellä näiltä ihmisiltä. Sen tiedän, että tuolta tilalta jossa käyn hevostelemassa, on lähtöisin kaksi kuuluisaa hävittäjälentäjää, joista toinen pudotettiin ilmataistelussa. Mutta otanpa selvää - asia kyllä kiinnostaa kovasti.
PoistaJa vielä noihin sauvakirkkoihin liittyen - täällä järjestetään kesäisin eri pituisia pyhiinvaelluksiakin sauvakirkolta toiselle. Minullakin on suunnitelmissa kävellä ainakin tuosta Hedalenista Reinliin joku kerta. Taitaa olla kahden päivän reissu sekin.
PoistaValdresissahan käytiin aika merkittäviä taisteluja, ja olisi mielenkiintoista kuulla, jos paikallisilla on kertoa muisti- tai perimätietoa niistä ajoista.
PoistaTunnen Norjan sotahistoriaa toistaiseksi hyvin ylimalkaisesti, joitain dokumentteja olen nähnyt. Alkoi sen verran kuitenkin kiinnostaa, että tutkin netistä pikaisesti vähän faktoja. Täällä on tosiaankin käyty taisteluja ja saksalaiset ovat marssineet tästäkin ohi. Kertojia varmasti vielä riittää, täällä ihmiset näyttävät elävän hyvinkin lähemmäs 100-vuotiaiksi. Pitänee alkaa tehdä keikkaa paikallisessa vanhustentalossa:).
PoistaNetistä saattaa löytyä myös ylöskirjattuja sotamuistoja.
Ai niin ja yhden kummitusjutun voin tähänkin kertoa :D. Tuolla ensimmäisellä reissulla käytiin tosiaan patikoimassa Jotunheimissa. Kiivettiin ystäväni kanssa yhdelle puuttomalle huipulle. Maisemat olivat tosi avarat. Kuulin siellä aivan selvästi miesten puhetta. Se vähän hämmästytti, koska siellä ei miehiä näkynyt, eikä oikein ollut piilopaikkojakaan. Kohta myös ystäväni sanoi kuulevansa puhetta. Saadakseni kertomukselleni todistusvoimaa, voin mainita, että tuo ystävä on koulutukseltaan psykiatrian erikoislääkäri ja hyvin järkevä ihminen :). No, ei siinä mitään - ei me noihin ääniin kiinnitetty sen enempää huomiota, ihmeteltiin vain. MUTTA kuulin sitten jälkeenpäin, että on ihan tunnettua, että Jotunheimissa kuulee puhetta ja miesten ääniä - siellä kaatuneiden saksalaisten sotilaiden levottomat sielut siellä jatkavat marssiaan... Että siinä yksi tarina :D
Poista