Uskallan, en uskalla, uskallan..

Toissapäivänä olin elämäni kunnossa, täynnä ideoita ja suunnitelmia. Uusi vuosi, uusi alku. Kaikki mahdollista. Päässä suorastaan pörisi. Tulevaisuus tuntui täysin selvältä, olin valmis tekemään tosi isoja ja rohkeita ratkaisuja elämäni suhteen. Luotin itseeni, omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini. Ideat vain putkahtelivat päähäni. Olin valmis valitsemaan kahdesta mahdollisesta tiestä sen epävarmemman, mutta niin paljon houkuttelevamman ja mielenkiintoisemman.



Eilen herätessäni maailma näytti taas ihan erilaiselta. Edellisen illan selvyys ja varmuus oli haihtunut savuna ilmaan. Minulla oli kummallinen olo myös fyysisesti, niskat tosi jumissa. Vilutti. Pieni ärsyttävä päänsärky. Ulkona oli täydellinen ulkoiluilma ja niin kaunista. Tuntui kuitenkin, että en vain jaksa lähteä liikkumaan. Koko kroppa oli tosi väsynyt. Kuulin, että ystäväni, joiden kanssa vietin uutta vuotta, ovat kaikki sairaana ja kuumeessa. Ahaa..

 

Flunssainen olo oli tosiasia. Silppusin ruokalusikkaan valkosipulia ja söin ne raakana runsaan veden kanssa. Vähän manteleita perään, että sipulit menevät kunnolla alas, eivätkä jää polttelemaan ruokatorveen. Oma tiukka flunssalääkkeeni. Usein olen saanut orastavan flunssan perääntymäään tällä tavalla. Vaikutusta voi tehostaa vielä silppuamalla kynnen tai pari pienelle lautaselle yöpöydälle. Toiset työntävät valkosipulia sukkiin, korviin tai sängyn alle:). Sitä en ole kokeillut, mutta tämä lusikkakikka toimii minulla hyvin. Joskus voin hifistellä kuumalla valkosipulimaidolla, joka on muuten yllättävän hyvää, vaikka muuta voisi kuvitella. Sitten nukuin kolmen tunnin päiväunet. Varma merkki siitä, että en ole ihan kunnossa.

 

Tänään taistelu virusta vastaan jatkuu. En ole vielä voittanut, mutta ehkä voitolla? Toivottavasti ainakin. En voi mitata kuumetta koska molemmat kuumemittarini ovat kadonneet. Täällä kun joku piilottaa tavaroitani, laittaakseen ne sitten takaisin oikealle paikalleen :). Mutta ehkä kuumetta ei nyt kannatakaan mittailla, mielummin kuunnella vain omaa kehoaan. Minun ei tarvitse onneksi lähteä mihinkään. Niinpä juon yrttiteetä, istun takkatulen ääressä villasukat jalassa, tuoksuttelen eteerisiä öljyjä tai juon ystävältäni joululahjaksi saamaa mustaviinimarjamehua.

Olen taas myös selaillut kahta minulle tuttua kirjaa: Inna Segalin "Kehosi salattu kieli" ja Deb Shapiron "Kehosi paljastaa mielesi". Uskon nimittäin siiihen, että sairastumiselle on aina myös jokin psykosomaattinen syy. Vaikka fyysinen sairaus tai fyysinen kipu onkin ihan totta ja todellista, sen taustalla vaikuttaa myös muita syitä, ja niitä voi olla hyödyllistä vähän tutkiskella. Vaikka se ei nyt tätä tautia parantaisikaan, mutta ehkä voisin välttää sen seuraavan, kun vähän pohdin taustoja ja yritän ymmärtää, mitä tällä taudilla on nyt kerottavanaan.

Faktahan on se, että nyt on tosi paljon viruksia liikkeellä - tämä taitaa olla ainakin kolmas norjansuomalainen flunssapostaus tälle päivälle :). Minulla on oma teoria siihen, miksi täällä nyt sairastetaan niin paljon: kaksi sateista kesää ja d-vitamiinin puutos vaikuttavat taatusti osaltaan.

Mutta elämme virusten keskellä ihan koko ajan: miksi joskus sairastumme ja joskus taas emme, vaikka kaikki aivastelisivat ympärillämme? Olen itse huomannut, että jos olen ollut tosi kovilla töissä tai jotenkin muuten stressaantunut, sairastun flunssaan. Usein tuo sairastuminen pakottaa pysähtymään ja antaa mahdollisuuden levätä, jos sitä ei muuten tajua. Tai jos on vaikea sanoa ei, niin sairaus tarjoaan erinomaisen "tekosyyn" kieltäytyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyse olisi jostain luulotaudista, vaan sairaus on kyllä ihan todellinen fyysisine oireineen, syyt ovat vain syvemmällä kuin ainoastaan virustartunnassa tai vilustumisessa - näin uskon. 

 

 

No, kaikkien poppakonstien lisäksi lähdin vähän tutkimaan mahdollisia syitä tämän oman flunssanpoikaseni taustalla. Varsinkin kaikki flunssaiset voivat halutessaan miettiä, herättääkö seuraavat lainaukset jotain ajatuksia omalla kohdallanne... Deb Shapiro esittää vilustuneelle seuraavia kysymyksiä:

•  Onko tämä sitä, mitä todella haluat ?
• Tarvitsetko hieman aikaa itsellesi sopeutuaksesi johonkin?
• Tai onko asia päinvastoin: pyydät huomiota ja kiintymystä osaksesi, koska jokainen näyttää ottavan sinut niin itsestään selvyytenä?
• Onko sinun sairastuttava tullaksesi huomatuksi ja hoivatuksi?

Kuulostaa niin kovin tutulta, mutta ei päde ehkä juuri tällä kertaa. Paitsi tuo sopeutuminen. Mutta mitähän Inna Segal sanoo?

"Vilustuminen: Hajanainen olo,liikaa tekemistä, liikaa velvollisuuksia, liikaa suorituspaineita. Kieltäytyminen kuuntelemasta omaa kehoa ja hidastamaan tahtia. Tukahtunut, uupunut ja kulunut olo. Tarve saada aikaa itselle. Hämmennys edessä olevien valintojen takia."

Nuo on pitänyt monta kertaa niin paikkansa, mutta nyt osuu ehkä vain tuo viimeinen...

 

No, yksi keskeinen oire on nyt ollut vilunväreet, ja niillekin on oma selityksensä:

"Mukavuusalueen ulkopuolella olevan kokemuksen tai tilanteen käsittely. Paljas, haavoittuva ja suojaton olo. Rajoittuminen, jähmettyminen. Epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Sisäinen hämmennys ja pelko siitä, että tulee tehneeksi vääriä ratkaisuja."

Niinpä. No, pitääkö tuota perustella tarkemmin. Viittaan postauksen kahteen ensimmäiseen kappaleeseen :).

 

Ja toinen merkittävin oire on nyt ollut huimaus. Meinasin aamulla pyörtyä, kun kävin keittiössä juomassa ja vieläkin huippailee. Mitäs Inna Segal siitä sanoo:

 

"...epävakaa olo, tasapainottomuus, juurtumattomuus, hämmennys.... Vaikeus hyväksyä asioita sellaisina kuin ne ovat. Kiertäminen ympyrässä vailla varmuutta, miten muuttua tai mihin suuntaan lähteä..."

Niin, enpä noilla tätä tautia varmaankaan paranna, mutta ne antavat kyllä osviittaa siitä, mitä pitäisi tehdä. Ratkaisuja ja päätöksiä. Lopettaa tämä ympyrässä pyöriminen. Uskallan, en uskalla, uskallan, en uskalla....pystyn, en pysty, pystyn, en pysty...

Näitä käänteitä pääsette tässä jatkossa seuraamaan, jos jaksatte pysyä mukana. Uskallanko vai en? pystynkö vai en?

Ja jotta te toistaiseksi terveet vältytte tartunnoilta, lainaan tähän vielä edesmennyttä Saga-mummiani: "Pes kätes!" :D

ps. tervetuloa kaikki uudet lukijat  - ette usko, kuinka jokainen teistä ilahduttaa. Etenkin näin alussa, mutta varmasti jatkossakin. Ja olen löytänyt taas uusia mielenkiintoisia blogeja seurattavaksi. Kuinka paljon niitä onkaan!