sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kahvia ja kakkuja. Ja intiaani.


Kaksi päivää olen istunut edustamassa taidekerhoamme paikallisissa joulunalustapahtumissa. Voisi puhua kissanristiäisistä, mutta se olisi aliarvioimista - ne ovat tärkeitä juttuja tällaisilla maalaispaikkakunnilla. Mutta yhteensä 13 tuntia istumista ja kahvin juontia käy voimille. Varsinkin kun pitää kommunikoida koko ajan norjan kielellä. Olen siis "kohtuullisen" puhki.

No, yhtään taulua ei myyty. Mutta ei siellä myyjäisissä myyty tänä vuonna edes lapasia tai sukkia - lähes kaikki kauppiaat joutuivat lähtemään enemmän ja vähemmän tyhjin käsin pois. Syystä tai toisesta. Kahvi oli kuitenkin hyvää ja pöydät notkuivat norjalaisittain erilaisia kakkuja.

Koko tämän syksyn olen ollut intiaanien lumoissa. Tai koko elämäni, ihan pikkutytöstä lähtien, mutta tänä syksynä intiaanit ovat päässeet myös maalauksiini. Ajattelin kuitenkin, että täkäläiset eivät ymmärrä intiaanien päälle ja maalasin koko viime viikon näitä paikallisia vuoria. Ajattelin, että joku ehkä voisi sellaisen vaikka ostaakin. 

Se työ, joka kuitenkin keräsi eniten huomiota, oli tämä intiaanini. Se nimittäin seuraa katseellaan ohikulkijoita, ja sen moni tuli minulle myös sanomaan. Ihmiset seisoivat pitkiä aikoja ja tuijottivat intiaania silmiin. Ystäväni taidekerhosta kysyi, kuinka olen sen tehnyt. Totesi, että se johtuu varmaan noista valkeista pisteistä intiaanin silmissä. Sanoin, että en tiedä. En kuitenkaan usko sen johtuvan mistään maalauskikasta. Maalasin kuvan niin sydämestäni, että siihen lipsahti sielu. Ja tällä intiaanilla on selvästi jotain kerrottavaa ja taito pysäyttää ihmiset. 

Joten, vaikka en myynyt yhtään taulua, opin taas jotain tosi arvokasta: älä koskaan aliarvioi ihmisiä ja ihmisten kykyä ymmärtää. Jos teet jotain sydämestäsi, se näkyy työssäsi, mitä se sitten onkin, ja ihmiset kyllä huomaavat sen. Minun kuuluu nyt jatkaa tätä intiaaniprojektia syystä tai toisesta. Tämä projekti jatkuu ja maisemat jäävät toistaiseksi sivuun - niin kivaa ja rentouttavaa kuin niidenkin maalaaminen oli.

Kerron intiaaneista vielä lisää toisella kerralla. Nyt on pakko mennä nukkumaan :). Hyvää adventtia ja hyvää alkavaa viikkoa. 

11 kommenttia:

  1. On se kyllä niin upea ja puhutteleva maalaus, että ihmettelen ettei kukaan sitä itselleen ostanut! Silmät täynnä vanhaa viisautta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Tämä ei oikeastaan ollut edes myytävänä, tai en olisi halunnut sitä myydä. Sillä on minulle jo niin suuri symboliarvo.

      Laitoin sille niin kovan hinnan, että kukaan ei ostaisi sitä. Ja joku olisi sen maksanut, niin sitten hänellä olisi ollut todellinen intiaanin tarve, ja sitten se olisi päässyt uuteen kotiin.

      Mutta ei tuolla kukaan myynyt oikein mitään, paitsi jotain pientä kavereilleen - oli vähän väärä paikka taulukauppoja ajatellen. Mutta kannatti silti käydä. Saatiin näkyvyttä ja ehkä sitten vähän tukea ja siivun kulttuurimäärärahoistakin :).

      Poista
  2. Todella upea maalaus! Minäkin jäin tuijottamaan intiaania silmiin....vaikuttavaa.
    Ja ihan oikeassa olet, kun jotain tekee sydämestään, se myös huomataan ♥
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). En tiedä, onko tuo maalaus noin niin kuin maalauksena erityinen, mutta jotain maagista ja elävää siihen tuli - valokuvassa se ei välity ihan samalla intensiteetillä kuin luonnossa. Mutta ei se ole pelottavalla tavalla elävä, pikemminkin viisaalla tavalla.
      Mukavaa viikkoa sinullekin ja kiitos kommentistasi :).

      Poista
    2. Ehkäpä se on juuri se sielu, joka siitä tekee niin vaikuttavan. Hieno se joka tapauksessa on. Olet lahjakas :)

      Poista
  3. Intiaani! Joku viikko sitten mietin paljon intiaaneja. Kun kävimme täällä Hailuodossa merikotkan pesäpuun juurella, löysin sieltä myös kotkansulkia. Muutamia pyrstösulkia, joissa on se valkoinen kärki. Tein siitä retkestä postauksen sivulleni ja kuvan itsestäni kotkansulkia pipossa. Etsin netistä naispuolisten untiaanien nimiä, mutta en öytänyt. Täytyi jättää itseni nimeämättä.
    Todella vaikuttava on Sun intiaanisi katse; porautuu. Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kateeksi käy noi kotkan sulat!!! Itsekin olen ihan hurahtanut sulkiin, mutta joutunut tyytymään lähinnä harakan ja korpin sulkiin - vaikka hienoja nekin. Yhden kurjen sulan löysin pitkän hakemisen jälkeen, mutta se oli aika pieni… :D. Jos löytyy paljon kotkan sulkia, niin voin ostaa - tietäisin ainakin, että niitä ei ole nyhdetty elävän (tai sitä varten tapetun) kotkan pyrstöstä.

      Jos intiaanit kiinnostaa, niin yksi hyvä nettisivu on www.firstpeople.us. Siellä on paljon hienoja vanhoja valokuvia, intiaaniviisauksia ja -rukouksia ym. ym. Mielenkiintoinen paikka, jota olen kolunnut viime aikoina paljon.

      Poista
  4. Todella intensiivinen katse intiaanillasi, mutta lempeä ja rauhoittava. Tuollaiseen katseeseen vastaa mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään koe sitä mitenkään pelottavana, vähän surullisena ehkä. Mutta siinä saattaa olla omat tunteet pelissä - ollaan niin perusteellisesti onnistuttu pilaamaan tämää maapallo omalla ahneudellamme :(.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!