Yöllä oli satanut lunta. Heräsin puoli kahdeksalta traktorin ääneen - hevosille tuotiin pyöröpaali. Tuntui jostain syystä ihan joululta. Hain hevoset aamuhämärissä syömään ja julistin talviruokintakauden virallisesti avatuksi. Nyt hevoset seisovat tuossa takapihallani ja maailmani on taas järjestyksessä.
Ivar on ajanut hiiren hirrenrakoon ja niillä on meneillään väsytystaistelu. Veikkaan vähän, että hiiri vetää pidemmän korren tälläkin kertaa.
Puhdas valkoinen lumi näyttää levollisen kauniilta näin ensimmäisenä aamuna. Mieli ei ole alkanut vielä kaivata värejä. Kolmen kuukauden kuluttua voi laittaa taas ensimmäiset siemenet multaan, mutta sitä ennen juhlitaan joulua. Eläköön vuodenajat!
Ihania kuvia, varsinkin tuo hevoskuva! Voi kunpa täälläkin tulisi lunta....haaveeksi taitaa jäädä tänäkin talvena. Tyttäreni on tilannut meille ratsastustunnin ensi viikolle ja nyt jännittää, sillä en ole ratsastanut sitten teinivuosien! Saa nähdä miten käy ;)
VastaaPoistaNo täälläkin tuo lumi on taas muisto vain - melkein kymmenen astetta lämmintä :).
PoistaVaikka olisi pitkäkin tauko välissä, niin kun sinne hevosen selkään pääsee (mulla se suurin haaste nykyään), niin se tuntuu äkkiä taas ihan tutulta ja luontevalta. Helppoahan se ei ole koskaan :). Ja saattaa viedä taas mennessään - niin on käynyt monelle "tätiratsastajalle", eli entiselle heppahullulle joka on erehtynyt kokeilemaan ratsastusta uudestaan aikuisiässä :).
Upeita kuvia! Lunta onkin jo niin ikävä! Uusi lukija ilmoittautuu :)
VastaaPoistaKiitos! Lumi on täälläkin vain muisto - nyt sataa ja valon määrä vaihtelee hämärän ja säkkipimeän välillä… Tervetuloa lukijaksi Sirpale!
Poista