Tänne luvattiin kymmenen senttiä lunta, joten päätin lähteä metsään hakemaan varpuja ja oksia ennen kuin ne peittyvät lumen alle. Ajattelin ensin jättää kameran kotiin, koska oli niin harmaata. Mutta onneksi en - siellä oli kaunista. Ja hiljaista. Löysin puiden hautausmaan. Vanhoja, paksuja runkoja, jotka joku on joskus kaatanut, mutta jättänyt sitten metsään makaamaan. Oksanreikä harmaalla rungolla oli kuin valaan silmä - niin viisas ja levollinen.
Ja taivaalta alkoi hiljalleen sataa lunta. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun talven tulo tuntuu hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!