maanantai 8. syyskuuta 2014

Aarrekartta

Koska tuo tarinani herätti niin paljon mielenkiintoa ja keskustelua, niin jatkan vähän saman teeman parissa. Ulkona sataa lorottaa vettä ja hevoset "leikkaavat" ruohoa taloni ympärillä ja nyt on hyvää aikaa kirjoitella tässä aampupäiväkahvia nautiskellessa. 

Vuonna 2007 avasin Kodin kuvalehden silloisen työpaikkani kahvihuoneessa. Jostain kumman syystä muistan tuon hetken edelleen. Siinä lehdessä oli useampikin kuva, jotka herättivät minussa voimakkaita tunteita ja päätin sillä hetkellä tehdä itselleni aarrekartan. Tiedättekö sellaisen, jossa lehdistä leikellään intuitiivisesti itselle jotenkin merkittäviä kuvia ja sitten niistä valitaan kuvia asioista, joita halutaan omaan elämään. Ne liimataan pahville ja aarrekartta on valmis. Asiaan pitää kuitenkin vähän keskittyä ja miettiä ihan oikeasti, mitä haluaa - tämänkin jutun pitää lähteä sydämestä. Toisten ohjeiden mukaan aarrekartta laitetaan seinälle muistuttamaan itsestään, joidenkin ohjeiden mukaan se piilotetaan johonkin laatikkoon tai kaapin päälle. Itse valitsin viimeisen vaihtoehdon. Toki sitä aina joskus vilkuilin vuosien varrella mutta unohdin sitten, koska se ei tuntunut toimivan.

Nyt seitsemisen vuotta myöhemmin se on kadonnut kokonaan, mutta muistan edelleen siihen liimaamani kuvat ja valitsin nyt sitten korvaavat omien kuvieni joukosta ;).

Kaikki alkoi kumisaappaista. Yhdessä aarrekartan kuvassa istui kaksi ystävystä valkoisen talon kuistilla öljykangastakeissa ja toisella oli ihanat kumisaappaat. Tummanruskeat (olen vähän kenkäfriikki…). No, yhdellä ratsastusreissulla pian tuon aarrekartan teon jälkeen poikettiin ihanassa Butiken på Landet-myymälässä Haaparannassa ja siellä ne olivat heti eteisessä. Ruskeat kumisaappaat ja ainoa jäljellä oleva pari minun kokoani. Maksoivat maltaita, mutta ne oli "pakko" ostaa. Saappaat palvelivat minua vuosia ja olivat hintansa väärti, kunnes viime keväänä rikoin toisen heinikossa piilossa olevaan piikkilankaan. Meinasin itkeä harmista. No. tarvitsin uudet pitkät saappaat. Kävin aika monta nettikauppaa läpi, mutta sillä hetkellä ainoat (!) oikeaa mallia ja kokoa olivat Aiglen vastaavat, jotka oli vielä 60% alennuksessa. Se kävi sikäli sopivasti, että tuossa kuvassa aikoinaan oli nimenomaan Aiglen kumpparit...


Se talo, minkä kuistilla nuo naiset istuivat oli valkoinen. Muistan miettineeni silloin, että se ei näytä kyllä yhtään suomalaiselta talolta, mutta ei se varmaan haittaa mitään... 


Siitä koko idean synnyttäneestä Kodin Kuvalehdestä leikkasin kuvia taidemaalari Inari Krohnin kodista ja ateljeesta. Vanhoja hirsiseiniä ja ruutuikkunat. Pöydillä öljyvärejä ja pensseleitä...




Yhdessä kuvassa oli hevosten silhuetti hämärässä...


Yksi kuva puutarhasta ja kasvihuoneesta. Kasvihuoneen vieressä istui kivannäköinen mies talikko kädessä.  No, puutarha on, mutta kasvihuonetta ei vielä (se on tulossa). Kivan näköisiä talikkoa heluttelevia miehiä on useampikin, mutta ei ehkä siinä mielessä, kun silloin ajattelin. Mutta siinä kuvassa olisi tietenkin pitänyt olla nainenkin…pariskunta siis. Tämän asian tiimoilta pitänee tehdä uusi aarrekartta :D.


Yksi kuva oli Roomasta Tiberin rannalta. Viime syksynähän lähdin sitten vuosien tauon jälkee Roomaan lomalle ja olen taas lähdössä kolmen viikon kuluttua… Asutaan taas siinä Tiberin rannan tuntumassa. Siitä näyttää tulevan jokavuotinen traditio.


Lisäksi aarrekartassa oli erilaisia tunnelmakuvia: antiikkinen tuoli (löytyy), kahvikuppi vanhoilla portailla (jep), koira makaamassa (koiria löytyy mutta ei sitä kuvan koiraa ainakaan vielä). Mutta aika ihmeellisen hyvällä prosentilla kuvat ovat muuttuneet todellisuudeksi.

No mihin tämä sitten perustuu? En tiedä. Joltain osin alitajuntaan, mutta on siinä jotain muutakin. Jotain suorastaan maagista.

Tänään oli facebookissa Paulo Coelhon Alkemistista lainattu teksti:

"When you really want something, all the universe conspires in helping you to achieve it."

"Kun todella haluat jotain, koko universumi auttaa sinua saavuttamaan sen."

Ehkä siinä on se juttu. Kannattaa kuitenkin muistaa sekin, mitä eräs viisas mies minulle kerran totesi. 

"Mieti tarkkaan, mitä elämääsi toivot, koska toiveesi saattaa toteutua. "

Ps. Jos innostutte tekemään aarrekarttaa, harkitkaa tarkkaan kuvia ja niiden sisältöä. Keskittykää asiaan. Miettikää mitä oikeasti elämäänne haluatte. Sydämestä. Olkaa täsmällisiä toiveidennne kanssa. Luulen, että se on se tärkein juttu. Ei niinkään se lopullinen toteutustapa. Aarrekartassa voi olla kuvia tai tekstiä, sen voi myös piirtää tai maalata. 

Mutta nyt sade taukosi pilvet väisyivät taivaalta ja ulkona paistaa aurinko - taidan lähteä vähän ulos touhuamaan. Mukavaa päivää ja lämmin kiitos vielä siitä, että tarinani kiinnosti ja jaksoitte sitä kommentoida!

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus!
    Uaah, nyt olisi tosiaan taallakin hyva aika vasata tuollainen kartta tulevaisuuden varalle. Ja ihan totta. Paria melkein uskomattomilta tuntuvia asioita olen aikoinaan todella kovasti halunnut ja niin menivat asiat elamassa, etta toiveet toteutuivat, vaikka eivat ihan silla sekunnilla vaan vuoden, parin viiveella. Mutta saman neuvon oman kokemuksen perusteella kylla allekirjoitan taysin, eli kannattaa miettia aika tarkkaan, etta mita haluaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne heti näytä toteutuvankaan ja saattavat toteutua vielä tavalla, joka itsellä ei ollut ihan mielessä :). Sen takia pitää olla täsmällinen omien toiveidensa kanssa. Ja olla valmis myös itse toimimaan. Universumi voi tuoda eteen mahdollisuuksia, mutta itse pitää päättää, tarttuuko niihin vai ei.

      Mutta minäkin olen vähän ajatellut, että voisin laatia taas uuden aarrekartan. Siinä on samalla hyvä miettiä, että mitä sitä oikeastaan elämältään haluaa, odottaa ja toivoo. Mikä aarrekartassa lopulta sitten vaikuttaakin, niin joskus on ihan hyvä oikein pysähtyä miettimään elämäänsä eikä vain säntäillä hetkellisten mielihalujen ja ideoiden perässä ( pätee ainakin allekirjoittaneeseen ).

      Poista
  2. Hieno idea! Kiva kirjoitus..kiitos!:) Pitaisikohan kokeilla aarrekarttaa, ja samalla miettia, etta mita siita kartasta voisi jattaa poiskin, ja mika taas olisi ehdottomasti kartalla.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kannattaa kokeilla. Tai ainakin pysähtyä miettimään, mitä elämäänsä oikeastaan haluaa ja mitä ehkä jättää taakseen. Mutta pohtia huolella - tämä nimittäin saattaa toimia :).

      Poista
  3. Kiitos ihanasta ideasta! Täytyy ehdottomasti toteuttaa tämä aarrekartta-ajatus :)

    Olen "stalkkaillut" blogiasi jo pitemmän aikaa, nyt vasta täällä käydessäni muistin klikata itseni lukijaksi. Blogisi on ihana, ihastelen aina erityisesti kauniita hevosiasi. Hevonen on minullakin joskus ollut, ja nyt on haaveena hankkia jälleen heti kun mahdollista. Täytynee pistää aarrekarttaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Sanni! Kävin kurkkaamassa omia blogejasi. Sinulla on papukaijoja!!! Niillä on ihan erityinen paikka sydämessäni vaikka omaa ei koskaan ole ollutkaan. Ja kivat blogit muutenkin - tutustun joskus oikein ajan kanssa :).

      Mutta tuo aarrekartta kannattaa kyllä tehdä - netistä löytyy lisää ohjeita jos tuntee niitä tarvitsevansa.

      Poista
  4. Onpas kiva idea tuo aarrekartan tekeminen!

    Ja oi, Rooma on niin ihana kaupunki! Toivottavasti saamme täälläkin nähdä ja kuulla joitakin asioita matkastasi!;) Nautihan lomasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että en ota Roomaan mukaan kuin kännykän, joten ihan ajantasaisesti sieltä tuskin bloggailen. Mutta sitten jälkikäteen varmasti :). Se on kyllä ihana kaupunki ja vienyt sydämeni totaalisesti!

      Poista
  5. Viisaan miehen neuvo on hyvä pitää mielessä, kannattaa miettiä mitä toivoo. En ole tehnyt aarrekarttaa, mutta sellainen tunne on, että jos jotakin oikein kovasti, oikealla tavalla toivoo se toteutuu. Epämääräinen haaveilu ei johda tulokseen, pitää keskittyä ja olla päättäväinen. Rooma on ihana paikka, mukavaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa siinä, että sellainen epämääräinen haaveilu ja "voi kun"-ajattelu ei riitä. Mutta jos oikein sydämestään toivoo jotain ja ottaa itse sen ensimmäisen askeleen, niin sitten saa kyllä apua.

      Ja tuon aarrekartankin kanssa kannattaa olla varovainen. EI mulla sitä tehdessä ollut minkäänlaista ajatusta tai toivetta ulkomaillemuutosta, mutta niin ne kuvat vaan muuttuivat todeksi, vaikka ihan eri tavalla mitä olin itse silloin ajatellut. Eli pitää olla täsmällinen ja haluaa pysyä Suomessa, niin pitää laittaa suomalaisen talon kuva :).

      Kiitos, odotan jo kovasti sitä Rooman reissua!

      Poista
  6. Silloin kun kirjoitit tämän tekstisi, luin sen mutta en voinut kommentoida. Se oli minulle sillä hetkellä liian iso järkytys. Ehkä järkytys on nyt vähän väärä sana. Isku? Törmäys?

    Olin nimittäin juuri noina viikkoina käsittelemässä samoja asioita joista kirjoitit. Läppärini päivästä toiseen avatussa olleessa notepad-tiedostossa.jota en kertaakaan sulkenut olivat juuri nämä lauseet "Kun todella haluat jotain, koko universumi auttaa sinua saavuttamaan sen. / Mieti tarkkaan, mitä elämääsi toivot, koska toiveesi saattaa toteutua."

    Elämässäni on meneillään ajanjakso jossa sattui ja edelleen sattuu juuri sellaisia yhteensattumia joita ei yhteensattumiksi voi enää painaa koska niitä tapahtuu liian paljon ja liian alleviivatusti. Olin siis tästä tekstistäsi niin mykistynyt etten osannut kommentoida mitään. Pääni sanoi; "Ylikuormitus."

    Nyt se ylikuormituskin on vähän tasaantunut niin voin taas normaalisti kommunikoida tässä viestikentässäkin. On vain hätkähdyttävää kun näitä asioita tapahtuu kerralla oikein paljon. Nyt sinunkin kirjoituksesi oli eräs näistä asioista joilla oli merkitys.

    Tuo aiempi tarinasi siitä miten muutit sinne Norjaan taas oli niin käsittämätön ja samalla täysin järkeenkäyvä että jouduin hillitsemään kyyneliäni. Enkä silloinkaan voinut kommentoida.

    Vaikka teksti koski sinua, on sillä syvempi merkitys ja tarkoitus myös meille muille vahvistaen sitä mitä itse elämissämme tiedämme. Olen saanut näistä molemmista kirjoituksistasi niin paljon. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taika kauniista sanoistasi - nyt mua alkoi itkettää :).

      Mutta näin se just menee. Meidät ohjataan juuri sen oikean tekstin tai blogikirjoituksen pariin. Tai me päädytään lukemaan juuri oikeaa kirjaa juuri oikealla hetkellä, tai katsomaan juuri oikeaa elokuvaa. Universumin viestit on "piilotettu" usein aika arkipäiväisiin paikkoihin - harvoin kai enkeli tai joku muu henkimaailman neuvonantaja tulee unessa ( tai valveilla) antamaan ohjeita :).

      Pitää olla vaan aistit auki ja antennit herkkänä, että näitä viestejä huomaa. Ja uskoa niihin. Luottaa intuitioon. Ihmeitä tapahtuu ihan oikeasti. Koko ajan ja jokaiselle - ne vaan jää monelta huomaamatta.

      Kiitos vielä kommentistasi - se tuli nyt mulle juuri oikeaan aikaan :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!