perjantai 25. tammikuuta 2013

11 kysymystä ja 11 vastausta

Sain jo jokin aika sitten haasteena 11 kysymystä vastattavakseni sekä Sannalta  (Pinon päällimäinen) että Annelelta (Annele´s ). Taisi olla peräti samana päivänä. Ainakin melkein. Kiitokset molemmille - tuntuu oikeasti tosi kivalle saada näitä haasteita, varsinkin näin bloggauksen alkutaipaleella! Tietää, että joku seuraa ja on kiinnostunut.

Teen nyt niin, että vastaan molempien kysymyksiin, mutta en ainakaan velä vie haastetta eteenpäin ja tee omia kysymyksiä. Tämä sen takia, koska oma blogiluetteloni on toistaiseksi kovin lyhyt, ja olen ihan vähän aikaa sitten jakanut I love your blog -haastetta eteenpäin. Menisi nämäkin kysymykset taas samoille ihmisille. Mutta kunhan tuo oma lukulistani tuosta karttuu, niin ehkä sitten...

Mutta vastaan nyt kuitenkin näihin kysymyksiin, koska näitä oli aika kiva miettiä. Lukee ken jaksaa... ensin Sannan kysymykset ja huomenna on sitten Annelen vuoro...

Ensin Sannabanana ihanasta blogistaan. Suosittelen etenkin meille pohjoisen asukkaille. Tuulahdus lämpöä ja eksotiikkaa maailman eteläiseltä laidalta. Päätin juuri tänään lähteä joku päivä Australiaan - oli niin houkutteleva matkakertomus Australian länsirannikolta, ja jotain ihan muuta, kuin täällä -20 asteen pakkasessa...

Mutta Sannabanana halusi siis tietää seuraavaa.


1. Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit illallistaa ja miksi?
Ehkäpä Stingin... Paitsi, että Sting on hieno ja tinkimätön muusikko, hän on myös taistellut mm. ilmastonmuutosasioiden ja alkuperäisväestöjen puolesta jo ennen kuin se oli "muodikasta", saanut siitä paljon lunta tupaan ja joutunut julkisen pilkan kohteeksi näiden asioiden tiimoilta. Ei ole helppoa olla maailmanparantaja ja idealisti. Se vaatii rohkeutta ja motiivejasi taatusti epäillään, ainakin mikäli olet julkisuuden henkilö. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä hän ajattelee asioista tällä hetkellä... ( pakko tunnustaa: en valinnut Stingiä ainoastaan kuunneltavaksi vaan myös katseltavaksi ;) )
 
 

2. Mikä kirja on jäänyt mieleesi voimakkaimmin lapsuudestasi?
Tuli heti ensimmäisenä mieleen Astrid Lindgrenin "Se pikkuinen Lotta". Tunsin Lottaa kohtaan syvää sieluntoveruutta. Olin itsekin ajoittain melkoinen tuittupää ja minullakin oli terapeuttitäti naapurissa, jolta sain terapiapullaa (kuvassa) ja maitoa, kun tuntui, että oma äiti ei ymmärtänyt ja vanhemmat sisarukset syrjivät nuorempaansa :). Ja muistan miten kiehtova oli ajatus tuosta omasta pienestä huoneesta, jonka saisi siivota ja laittaa ihan niin kuin itse halusi, ja jonka lipaston laatikoista löytyisi kaikkea jännittävää... Tarinan juonen voit lukea vaikka täältä . Minulla oli juuri tuo painos ja siinä oli mustavalkoisia kuvia joita sitten väritinkin...

Minä ja lohtukorvapuusti. Sieltäkö se on saanut alkunsa? :)

3. Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?
Elämäntilanne, jossa oikeastaan kaikki on mahdollista. Toisaalta tässä on kääntöpuolensakin: olen vähän huono saamaan asioita aikaan, jos ei ole pieni pakko niskassa, joten päivät usein vain lipuvat sormien lävitse... Ja tämä on myös pelottavaa. Bittersweet... Saa raapia päätään vielä monta kertaa, ennen kuin selviää, että mille tässä oikein alkais...

 
 
 4. Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi?
Kuuntelen tosi paljon radiota ihan kielen takia. Viimeksi kuuntelin CD:ltä norjalaista Kari Bremnesia, jolla on aika erikoista musiikkia mutta hienoja sanoituksia. Ja tv:sta kuuntelin ja katsoin taas kerran Stingin konsertin Berliinin filharmonikoiden kanssa. Olen kuullut Stingiä livenä varmaankin viisi kertaa, ja konsertit ovat hienoja. Jostain syystä en oikein jaksa kuunnella sen levyjä... onkohan ne liian loppuun asti hiottuja?

 

5. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia kuukauteen, kuinka viettäisit sen?
Minähän elän melkein tuollaista ylellisyyttä parhaillaan... En tietenkään ihan ilman velvollisuuksia, ei se taida olla edes mahdollista tässä iässä? Joten asuisin Norjassa, liikkuisin luonnossa ja seurustelisin hevosten kanssa :D


6. Mitä kaipaat menneisyydestä?
Tietenkin poisnukkuneita ihmisiä: ensin Isää ja sitten Isäpuolta. molemmat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä. Isovanhempia. Nuorempaa, vielä tervettä äitiä. Ystäviä Suomessa. Sitä intohimoa, joka minulla oli nuorena piirtämiseen. Mutta en tiedä, tunnenko oikeastaan kaipausta. Pikemminkin haikeutta.

Isä, filmitähden näköinen mutta ei tapainen. Vannoutunut luontoihminen. Filosofi.

7. Mitä tavoittelet?
Viisastumista, kykyä elää tässä hetkessä ja ehkä jonkinlaista kurinalaisuutta. Elän vieläkin likaa sellaista "pitäisi-elämää". Olen taipuvainen laiskotteluun ja saamattomuuteen. Mutta toisaalta olen nyt aika onnellinen ja tunnen kulkevani elämän virran mukana. Tunnen saavuttaneeni mielenrauhan. Ainakin aika usein.



8. Missä itsellesi uudessa maassa haluaisit käydä?
Minulla on paljon näkemättä. Uusi-Seelanti on jostain syystä kiehtonut jo pitkään. Sikäli hassua, että ainakin kuvien perusteella Norjassa ja Uudessa-Seelannissa on myös aika paljon yhteistä. Ainakin vuoret ja lampaat :).



9. Mitä turistikohdetta suosittelet kotikaupungissasi?
Täällä tietenkin Hedalenin sauvakirkkoa, joka täyttää tänä vuonna 850 vuotta. Jos tulette, niin kannattaa tähdätä kesäkuuhun - Norjan kuningasperhekin on tulossa silloin :)



10. Mikä on maailman paras tuoksu?
 Tuore basilika ja hevonen. Ehdottomasti.



11. Entä kamalin tuoksu?
Maailmassa on paljon myös epämiellyttäviä tuoksuja, mutta juuri nyt ehkä sellainen väkevä raudan tuoksu on ajankohtainen. Yksi vispilä oli unohtunut veteen liian pitkäksi aikaa ja haisee nyt niin vastenmieliselle, että on käyttökelovoton... ja vanhan ajan kuntosalit tuoksuivat myös tuollaiselle epämiellyttävälle raudalle...
Varmaankin kaikki sellainen teollinen ja myrkylllinen... En todellakaan tunne viehtämystä bensiinin tai spriitussin tuoksuun niin kuin jotkut :).



Ajattelin, että tämä on tällainen pikainen postaus. No ei ollut pikainen postaus, mutta oli terapeuttinen. Ja kiva. Kiitos Sanna kivoista kysymyksistä!

 
 
 

7 kommenttia:

  1. Kiitos, että jaksoit osallistua! Kiitos myös ystävällisistä sanoista ja mielenkiintoisista vastauksista. Ihanat kuvat myös! Sinulla on kyllä loistava elämäntilanne, kuinka jännittävää kun asiat voivat lähteä moniin mahdollisiin suuntiin.

    (Tuo vanhan raudan kamala tuoksu löytyy myös monesti leikkikentiltä, yäk!)

    VastaaPoista
  2. Ei mitään, kiitos vielä itsellesi! Näihin oli kiva vastata. Terapeuttista, niin kuin sanoin. Jaan tämän haasteen varmasti eteenpäinkin jossain vaiheessa. Jätän sen kuitenkin vielä vähän odottamaan...

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus:) Basillika ja hevonen.. tosi hyviä tuoksuja molemmat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina nuorempana kun tulin tallilta, en halunnut pestä käsiäni pitkään aikaan - haistelin vain hevosen tuoksua:). Nykyään kädet onneksi haisevat hevoselle melkein joka päivä, niin ei tarvitse niin säästellä noiden pesujen kanssa... ja aina kun siltä tuntuu, voi lähteä tuoksuttelemaan ihan aitoja hevosiakin...
      Ja tuore basilika on ihana. Kerran kun ajoin mökille polkupyörällä ja oli tuoretta basilikaa pyörän korissa, niin piti pysähtyä monta kertaa ja vain työntää nenä sinne basilikapuskaan:D

      Poista
  4. Jahhas tänne on ilmaantunut taukoni aikana uusi kasvo ja mielenkiintoinen blogi meidän Norja- bloggaajien joukkoon:) Laitankin sinut listaani mistä muutkin norjalaiset löytyvät.Niin, että tervetuloa myös minun puolesta kertomaan sisämaan kuulumisia. Valdres on hieno paikka. 80-luvulla tuli käytyä joitakin kertoja maatiloilla kiertelemässä ja vaeltelemassa. Silloin maistoin eka kertaa rakørrettiä. Maisemat kuvissasi näyttävät yhtä hienoilta kuin muistissani. Basilika on minunkin suosikkituoksujani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Heipä hei sinnekin! Valdresissa on edelleen jotain mystistä ja taianomaista luomoa, joka on minutkin vanginnut otteeseensa, eikä enää päästä pois... Villiä mutta pehmeää kauneutta...

      Itse olen jättänyt rakørretit maistamatta, vaikka olinkin Fagernesin rakfiskfestivaaleilla paistamassa hirvi- ja peurahampurilaisia:). Mutta Etelä-Norjan paras taimenjoki (jonkun mukaan) virtaa tuossa melkein ikkunan alla, joten ehkä pitäisi opetella itse pyytämään taimenta - kalamiehen tytär kun olen... tosin en sitä kyllä hapattaisi vaan söisin ihan tuoreena :D.



      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!