torstai 7. heinäkuuta 2016

Hienoja hetkiä







Vieraat tuli ja meni. Viikko hujahti hetkessä ja talo tuntui kovin tyhjältä vieraiden lähdettyä. Pari päivää pyörin ja ihmettelin, mitä sitä oikein tekisi, mutta sitten oma arki taas nappasi otteeseensa.  

Käytiin "pakolliset" retket. Nähtiin sauvakirkot, hiljennyttiin Jotunheimenin suuruuden äärellä, kiivettiin lähivuorelle. Kaikki paikkoja, joihin haluan itsekin palata yhä uudestaan. 

On aina yhtä hienoa ja ihmeellistä huomata, millainen vaikutus tällä paikalla on ihmisiin. Kuinka rytmi hidastuu, ilmeet pehmenevät ja unet paranevat. Viikon kuluttua täältä lähtee rentoutuneita, kirkassilmäisiä ihmisiä, jotka vannovat palaavansa. Ja useimmat myös palaavat. Surin osa käymään, ja jotkut jopa jäämään, niin kuin itselleni aikoinaan kävi. 

Vieraat olivat tällä kertaa lähiperhettä. Niitä ihan omia rakkaita. Se tuo vierailuun vielä omaa syvyyttä. Ulkomailla asuessa sitä alkaa nimittäin arvostaa läheisiään ihan eri tavalla, ja täällä asumisen ehdottomasti huonoin puoli on se, että läheiset on niin kaukana. 

Kun kysyin loman loputtua, mikä oli ollut parasta, sain vähän yllättävänkin vastauksen. Parasta oli ollut, kun sai seisoa niin lähellä hevosta ja koskettaa sitä. Katsoa sitä silmiin ja kohdata noissa suurissa silmissä ihan samanlainen sielu, kuin itsellä on. Tämä kommentti ihmiseltä, joka ei ole koskaan aikaisemmin päässyt edes koskettamaan hevosta, mutta joka nyt seisoi pelottomasti hevosen vieressä ja koki olonsa niin suuren eläimen vieressä ainoastaan turvalliseksi. Ne elämän hienoimmat hetket on usein ihan lähellä, jos meillä on vain viisautta, aikaa tai halua nähdä ne.


6 kommenttia:

  1. Noita maisemia ja rauhaa kaipaan. Mutta ei auta, kun on hurahtanut opiskeluun niin täytyy jaksaa ahertaa koko kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, opiskelu on ihan mukavaa - olen itsekin siihen jossain vaiheessa elämää hurahtanut :).

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tuolla Jotunheimenin suunnalla on ihan uskomattomat maisemat - kamera välittämä kuva on vain aavistus siitä hienoudesta. Puheliainkin ihminen kummasti hiljenee tuon suuruuden äärellä.

      Poista
  3. Kiitos pikkusisko vielä kerran <3 Viikko voimaannutti varmasti enemmän kuin mikään reissu tähän asti! Luulen Lotan ajattelevan ihan samoin. Tullaan uudelleen, jos kutsutaan ;)Maarit alias paksujalka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä paikalla on ihmeellinen vaikutus :). Kiitos itsellenne! Ja kutsu on aina voimassa :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!