torstai 29. tammikuuta 2015

Tappavan tasaista tammikuuta





Nämä kuvat on otettu jo helmikuun alussa 2012, eli ensimmäisenä talvenani täällä, mutta ne kuvaavat niin hyvin tammikuun syvintä olemusta, että kaivoin ne tuolta kuvien joukosta. Vähän mitäänsanomattoman väritöntä, valkoista, harmaata ja luonnossa hyvin, hyvin hiljaista. Pakanen muuttui tänään yhtäkkiä plusasteiksi ja lumet tulevat rymisten katoilta. Eläimien jäljet lumessa paljastavat, että metsässä on elämää - muuten kaikki vaikuttaa juuri nyt kovin kuolleelta. Jokin yksinäinen piipitys jostain pensaasta. Uuden vuoden euforia on ohi ja nyt vain odotellaan. Kunnes kevät syöksyy päälle ja yhtäkkiä tulee hirveä kiire.

Elämäkin on vähän mitäänsanomatonta. Pieni flunssa häiritsee edelleen ja tekee väsyneeksi. Kävin uudessa verikokeessa niiden kilpirauhasjuttujen takia ja sekin asia on mietityttänyt. Kaivoin esille vanhoja papereita ja huomasin, että arvot on olleet pielessä jo 2004. Lääkäri ei silloin reagoinut, enkä minä tajunnut… Olen ihmetellyt vain huippu-urheilijan pulssiani (alle 50), tosi matalaa ruuminlämpöä, laihduttamisen vaikeutta, huonoa muistia, keskittymisvaikeuksia, käheää ja voimatonta ääntä ja sitä, että hiussoljet on niin venyneet, että ovat muuttuneet liian isoiksi…. Tehnyt itselleni erilaisia kotidiagnooseja mutta en ole saanut itsestäni irti, että olisin mennyt lääkäriin. Eli älkää tehkö samaa virhettä, jos teillä on samalla tavalla outo olo. Älkääkä uskoko sitä ensimmäistä lääkäriä jos teitä ei oteta vakavasti.

Mutta ei pelkkää matalapainetta vaan kaikkea mukavaakin. Tänään tuli afrikkalainen djembe-rumpu postissa ja pääsin rummuttamaan :). Se on n i i n kivaa ja terapeuttista, suosittelen! Ja niille tutuille, jotka ehkä pyörittelevät päätään uudelle "harrastukselleni", niin tämä on taito, jota pääsen ehkä joskus käyttämään myös työssäni. Erinomaisen terapeuttista ja hyvää terapiaa monelle :). You tubesta löytyy paljon opetusvideoita. Rummutella voi vaikka ämpärin pohjaan, jos ei satu olemaan rumpua. Kokeilkaa ihmeessä.

Nyt nukkumaan, taas lipsahti uuden vuorokauden puolelle… Ja yritän saada tämän blogin ulkoasunkin tässä joskus korjattua kunnolliseksi.

10 kommenttia:

  1. Upeaa maisemaa, vuoria ja paljon puita! Hyvä, että kilpirauhasen vajaatoimintaan saat vihdoin apua :)

    Meillä oli eilen illalla kovaa tuulta ja mahdoton lumimyräkkä, pitäisi kammeta tuonne ulos lumitöihin. Alkais jo minulle riittää tuo lumen määrä. Vasta eilen päivittelin, että on outo tammikuu, kun tiet on ihan lumettomat ja sulat ja keli plussalla, no ei ole enää!

    Piti ihan googlettaa, että millainenkas se djempe-rumpu on :) Joskus matkoilta, olen tuonut sellaisen ihan pienen matkamuisto djempe-rummun, tosin ei sillä rummutella, mitä nyt lapsenlapset leikeissään ;)

    Kevättä jo kovasti odotellaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa kuvissa näkyy aika hyvin tämän laakson luonne: paljon havumetsiä ja lempeän jylhiä vuoria. Jos tarkkaan katsoo, niin toiseksi alimmaisessa kuvassa kiemurtelee laaksossa myös tämä jokemme.

      Mulla on täällä ystäväperhe jossa toinen puolikas on syntyjään afrikkalainen ja siellä olen kokeillut rummuttamista ensimmäistä kertaa. Se oli niin hauskaa, että ostin rummun itsellenikin: nyt meillä on rumpuorkesteri :D. Koska olen koulutukseltani toimintaterapeutti ja kaikki toiminta pitää aina miettiä senkin kautta, niin tuo rummuttaminen on kyllä monella tapaa hyödyllistäkin, ei pelkkää hupia ja paukuttelua siis. Tuntuu, että se tekee tosi hyvä myös noille hartiajumeille.

      Kilpirauhasvaivatkin saan varmaan hallintaan, olen vain itselleni vihainen, että olen viivytellyt asian kanssa näin kauan.

      Kevät on täällä tuossa tuokiossa ja tämä tammikuun mitäänsanomattomuus ohi, aletaanhan olla jo helmikuussa.

      Poista
  2. Samanlainen sää täällä, mutta ei noin hienoja metsiä ainakaan just tässä kohdalla. Venyneet hiussoljet kirvoittivat hymyn, vaikka vakavan äärellä tässä ollaan. Tai no nythän ollaan jo voiton puolella kun tiedetään mistä puhutaan. Toivon onnellista loppua kilpirauhasseikkailulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näille nauraakin :). Käytin aikaisemmin usein sellaista metallisolkea pitämässä ponihäntää kiinni, nyt ne ei pysy. Olen ihan oieasti ajatellu, että solki on venynyt…

      Sitten olen miettinyt, millainen olin joskus aikaisemmin. No, jätin asioita viime tippaan, myöhästelin, unohtelin ja olin hajamielinen ja sotkuinen, joten mitään suurta persoonallisuudenmuutosta tuskin on odotettavissa - valitettavasti :D.

      Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, minkälaisia muutoksia tulee. Mulla on ollut nyt reilu kymmenen vuotta aikaa totutella nykyiseen itseeni, joten en enää tiedä mikä on normaalia. Jos edes vähän laihtuis… Ja vois ajatella, että kun on noita fysiologisia oireita, niin edes jotain muutosta tapahtuis tuolla psyykenkin puolella. Jos sais vähän enemmän energiaa ja potkua tähän elämään. Pää kun on täynnä loistavia suunnitelmia mutta toteuttaminen ontuu pahasti...

      Poista
  3. Lumisen kuusikon rytmi! Se on aihe, jota olen eräänkin kerran yrittänyt kuvata. Siis lunta oksilla, ne tuovat kuusikkoon sellaisen "tweed-kankaan" kuvion. Rukalla on sen tapaisia rinteitä, joissa tuota kuusikkoa on linssin täydeltä...Ei onnistu mun taidoilla, tuossa ylimmässä kuvassasi sitä on!
    Meillä täällä on nyt lunta niin paljon, ettei tunnu pihalle mahtuvan.
    Toivotaan, että lääkitys tuo vauhtia kilpirauhaseen. Kevätkin tekee jotakin, ja se on pian! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa talvisessa metsässä on myös oma kauneutensa - ei se ole ollenkaan niin yksitoikkoinen, kun ensisilmäyksellä voisi ajatella.
      Olen kuullut, etä Oulunkin suunnalla on nyt lunta :).

      Kiitos kyllä se tästä, kevättä kohden mennään!

      Poista
  4. Upeat ovat maisemat joka tapauksessa. Hyvä, että tuo kilpirauhashäiriö nyt selvisi ja asia hoituu. Äidilläni lähes samanlainen historia ja kokemus muuten. Hyvää viikonloppua ja helmikuun alkua 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä hienoa tammikuussakin. Ainakin jos viitisii kävellä tuonne vähän ylemmäs ihmettelemään. En ole todellakaan ainoa näiden kilpirauhasvaivojen kanssa. Mistähän sekin johtuu, että ovat niin yleisiä nykyään.

      Hyvää viikonloppua myös sinne etelärannikolle!

      Poista
  5. Rummuttelu on hauskaa,varsinki Norjassa! Ja tanssiminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kokemusta :). Rummuttaminen on oikeasti tosi hauskaa! Nyt on lisää rumpuja, niin kaikille riittää. Tervetuloa rummuttelemaan!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!