Lännessä myrskyää ja idässä myrskyää, mutta täällä on kauniita, lähes keväisiä, aurinkoisia päiviä ja pikkupakkanen. Tänään aurinko ensimmäisen kerran pilkisti ihan vähän tuolta vuorten välistä ja kahvipannusta tuli jo varjo seinälle. Eli meidän vuoristokaamos alkaa olla ohi.
Pää on jostain syystä ihan tyhjä ja kirjoittaminen tuntuu tosi vaikealta. Mutta niin tuntuu puhuminenekin. Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla ihan vaan omien ajatustensa kanssa ja toivoa, että niistä syntyy jotain järkevää. Ihan hyvällä tuulella, mutta tuntuu, kuin tuo pääkopan kovalevy olisi uudenvuoden yönä tyhjennetty ja nyt pitäisi saada ajatuksen päästä taas kiinni. Kummallinen olo, mutta luotan, että tästä syntyy jotain hyvää.
Blogien valtavirrasta poiketen ja kaikkia laihdutusohjeita vastaan kapinoiden päätin laittaa tänne kuvan ja reseptin suklaaherkuista. Koska joulusiivouksenikin on edelleen kesken, niin vielä voi tehdä nameja. Vähän kuitenkin keveämpiä. Ainaki täältä Norjasta saa ostaa tuollaisia buffattuja riisejä ja kauranjyviä, eli siis riisistä ja kaurasta tehtyä popcornia. Saa niitä varmaan Suomestakin, en vain ole koskaan ajatellut. Ja niitä sitten pyöritellään tummassa suklaassa.
Muistatteko Ultra Bran laulun, jossa "yön viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu, lisäsin siihen kahvia"? Menen täällä vähän samalla filosofialla sekä siivouksen, että keventämisen kanssa. Joten kyllä se tästä sitten sujuvasti liukuu kevääksi. Joulusiivous muuttuu huomaamatta kevätsiivoukseksi ja joulunamit vähitellen sellerinvarsiksi. Eikö vain? Jos ei stressattu joulun kanssa, niin ei ainakaan tehdä sitä kevään kanssa. Ei ne mahdolliset uudenvuodenlupaukset pidä ainakaan stressaamalla. Itse en edes muistanut tehdä yhtään varsinaista lupausta kun mietin niitä suurempia linjoja :).
Ristopper
50 g voita
2 rkl kermaa
100 g tummaa suklaata
3 dl buffattua riisiä
Voi ja kerma sulatetaan kattilassa, sekaan sulatetaan paloiteltu suklaa. Sitten lisätään riisit ja sekoitetaan hyvin. Nostellaan lusikalla kikkareita leivinpaperin päälle (tai paperisiin karamellimuotteihin) ja viileään jähmettymään. Hyviä ovat. Ja kun niitä joutuu säilyttämään jääkaapissa, niin tulee hyötyliikuntaa kun niitä sieltä hakee yksi kerrallaan ;).
Tein pienen kokeiluerän myös buffatulla kauralla ja valkoisella suklaalla. Oli vähän (aika paljon) makeampi versio, mutta hyvä sekin. Ja jos "terveellisempää" haluaa, niin monessa reseptissä voin tilalla on kookosöljyä. Itse en niin kookoksen mausta pidä, joten tämä voiversio sopi paremmin.
Suomesta saa buffattua riisiä ainakin Punnitse ja säästä -nimisistä kaupoista. Olen kauan jo harkinnut tekeväni itse riisisuklaata mutta enpäs vaan ole saanut aikaiseksi! :)
VastaaPoistaNiin vähän ajattelinkin, että täytyy sitä saada. Täällä voi ostaa ihan perusmarketista tuollaisissa "first price"-pusseissa - muunlaisia en nähnytkään.
PoistaMutta hyvää ja tosi helppoa. Eikä noita nyt ihan älyttömästi voi syödä - eilen löysin rajani jo suht nopeasti :).
Joulutorttuja ajattelin vielä tehdä, kun on taikinapaketti pakastimessa, mutta suklaaherkuista voisi nyt siirtyä vaikka hedelmiin. Alkaa tulla kiintiö vähitellen täyteen...
VastaaPoistaVuoristokaamoksesta kärsitään täälläkin, vaikka "vuoret" ovat näillä main aika matalia. Puoli tuntia sitten vielä aurinko paistoi kauniisti. Nyt se alkaa jo painua piiloon.
No jos olen ihan rehellinen, niin kyllä nuo suklaat mullekin jo riittää :D. Kahvin kanssa on kuitenkin kiva syödä ja tarjota joku pieni makea, ja noi säilyy jääkaapissa. Sellaiset valmiit kaupan keksit kun ei uppoa ollenkaan :)
PoistaVuoristokaamos on asia, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut :). Tavallisesta kaamoksesta poiketen siinä on sellainen etu, että vähän kiipeämällä voi nähdä auringon.
Meillä tuli hiljaisuus. Loput jouluvieraat lähtivät. Kaksi lähes 2-metristä poikaa, jotka jaksoivat pitää meluisaa showta yllä. Kovin meteli syntyi siitä kun autokuski huomasi, että jos ei jouduta 12.30, lautalle, seuraava menee vasta kahdelta. Puolitoista tuntia on paljon kun mennään etelärannikolle Tampereen kautta. Pikkuveli joutui kovaan höykytykseen ja hoputukseen; kamat kasaan ja äkkiä.
VastaaPoistaHaikeutta, hiljaisuus tuntuu korvissa.
On hetkiä, jolloin hiljaisuus suorastaan huutaa. Se on näitä elämän paradokseja. Mutta kyllä se hiljaisuuden huuto vähitellen vaimenee ja hiljaisuus tuntuu taas suloiselta. Ilman erossa olemisia ei olisi jälleennäkemisiä.
VastaaPoistaFraaseja ehkä, mutta fraaseista ei tulisi fraaseja jolleivat ne olisi niin totta :).