keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Takapakkia

Täällä itäisessä Norjassa sataa vettä. Eikä ihan vähän sadakaan. Teitä on suljettu, junat ei kulje ja ihmisiä kehotetaan pysymään kotona jos suinkin mahdollista. Nettiyhteydetkin ovat tällä aluella kuulemma poikki, mutta netissähän tässä ollaan koko ajan, joten ei ilmeisesti koske minua :). Begna virtaa vuolaana, mutta pysyy toistaiseksi uomassaan eikä onneksi virtaa ihan tässä ikkunan takana. Täällähän ongelmia ei aiheuta pelkästään tämä sade, vaan sade yhdistettynä vuorilta tulevaan sulamisveteen - tuolla ylhäällä kun on edelleen lunta. Ja kun tulee oikein paljon vettä, seuraa siitä maanvyöryjä ja teitä menee poikki. 


Minua vähän pelottaa. Ja ahdistaa. Huomaan pelkääväni sitä, että mitä jos tämä taas vain jatkuu ja jatkuu. Viime kesänä satoi niin paljon, että sisälläkin kaikki papereita myöten oli ihan kosteaa. Aina satoi. Ja aika usein ihan kaatamalla. Sitten odotettiin kaunista syksyä, mutta tulikin talvi. Joka ei meinannut päättyä ollenkaan. Ja nyt taas sataa...



Tämä pelko on vastoin kaikkea, mihin uskon ja mitä yritän elämässäni noudattaa. Sitä, että joitain asioita vastaan on ihan turha taistella ja yksi niistä asioista on sää. Ja asioiden hyväksyminen ja sopeutuminen tekee elämästä huomattavasti kevyempää ja helpompaa. Jakelen näitä elämänohjeita aina auliisti kaikille muillekin, joten on ihan hyvä huomata, ettei se aina ole niin helppoa. Hyväksyä ja sopeutua. Olla antamatta pelolle valtaa, koska emmehän tosiaankan tiedä, vaikka tästä kesästä tulisi vuosisadan kaunein. Emme varmasti tiedä, vaikka jo tunnin päästä paistaisi aurinko. 


No, ostamani kesäkukat odottavat sateen taukoamista nyt tuolla tallin eteisessä. Samoin ostamani pikkuiset perennan taimet. Raparperit tykkäävät kosteudesta ja kasvavat suhisten. Naapurin mieskin tuli tekemään uutta hevosaitausta säästä huolimatta ja kahlaa tuolla mudassa sadetakki päällään.


Saan pian kaupunkilaisneidin maineen jos vain piilottelen sisällä, joten ei auta. Minäkin laitan sadevaatteet päälle ja lähden kääntämään yhtä perennapenkkiä. Se on hyvä tehdä sateella, eikä siellä nyt edes sada niin paljon. Ainakaan ihan hirveän paljon...

Ei me tytöt sokerista olla. Varsinkaan suomalaiset tytöt :D.




8 kommenttia:

  1. Mukavia käännöshommia! Meilläkin oli kunnon rankkasade pari päivää sitten, mutta enemmän kuin tervetullut. Ihanat kuvat tässä postauksessasi. Yritän muistaa tuon sääfilosofiasi, kun iltaisin täällä hytisen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, laitoin sadekamppeet päälle, kävin katsomassa tulvivaa jokea, miettimässä, josko eilen istutettu clematis-köynnös pitää kaivaa maasta kuivattelemaan ja tulin sisälle. Ei tuolla hullukaan tee mitään, jos ei ole ihan pakko - siellä sataa ihan kaatamalla. Nyt olen sitten siisteissä sisähommissa :D. Huomenna pitäisi poutaantua. Ainakin välillä...

      Poista
  2. Toivotaan, että sateet väistyvä. Sinullakin on siellä paljon ulkotöitä, eikä niitä ainaisessa sateessa ole kiva tehdä. Hevosetkin ovat varmasti kuraisia , kun maa mutaantuu niiden kavioiden alla. Hyvässä muistissa on vielä täälläkin ne kevään tulvat ja monia päiviä kestäneet sateet. Silloin ajattelin, että on se vaan helppoa kun voi katsella sitä täältä sisätiloista.

    Mutta ostamasi kukat ovat kyllä ihania :) Ja raparperit pidemmällä kuin meillä. Saat tehdä niistä jo monta piirakkaa.

    VastaaPoista
  3. Hevosia käy kyllä vähän sääliksi - onneksi on kuitenkin aika lämmintä. Mutta mutaista. Joo kyllä täällä puutarhahommia riittää. Pieni sade voi olla ihan kivakin tuolla puutarhahommissa, mutta ei ihan tuollainen sade...

    Olen harmitellut, että en ole ehtinyt vielä kylvää mitään kasvimaalle (jota ei toistaiseksi edes ole), mutta nyt voin ajatella, että onneksi. Siemenet olisivat saaneet nyt kyytiä...

    VastaaPoista
  4. Ei olla sokerista, mutta kyllähän sade monesti verottaa mielialaa ja energiaa. Täälläkin sataa nyt pitkän poudan jälkeen. Toivottavasti saatte kuitenkin kuivemman kesän kuin viime vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tilanne on jo aika hurja - tai ei just ihan täällä meillä, mutta tuolla vähän matkan päässä. Junanradat ovat poikki, valtateistä on pätkiä suorastaan liuennut veden mukana. Radiossa tulee jatkuvaa ohjelmaa ja ihmisisä kehoitetaan tyhjentämään kellareitaan. Jossain on jo evakuoitukin ihmisiä. Täällä ollaan toistaiseksi ihan turvassa vaikka kyllä tuo meidänkin joki jo virtaa sellaisessa paikassa, missä sen ei pitäisi virrata ja vesi kuohuu, vaikka tässä ei koskea olekaan. Ja tuonne vastapäiselle vuorenrinteelle on ilmestynyt vesiputous....

      Sen isompia vahinkoja täällä ei ole vielä tullut - tosin kävin pelastamassa eilen istuttamani clematiksen ja laitoin sen takaisin purkkiinsa - muuten se olisi kyllä hukkunut...

      Niin että nyt ei enää ahdista tai harmita, täällä on jo sen verran draamaa ilmassa, että ollaan menty sellaisten pikku-ärsytysten ohi :). kaikki on niin suhteellista.

      Poista
  5. Meillä sade on tuonut koivuihin vihreyttä lisää, onneksi ei ole satanut aina paljoa, vaan sen mitä luonto keväisin tarvitsee. Ihania nuo sinun pisarakuvat kuitenkin, vaikka vettä teillä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei täälläkään ole koko aikaa satanut, mutta tänään onkin sitten tullut kokonaisen kuukauden sademäärä reilusti täyteen...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!