Oma äitini on pian 87-vuotias ja asuu nykyään palvelutalossa. Hän on muuten vielä virkeä, mutta liikkuminen on niin vaikeaa, että hän ei pystynyt enää useaan vuoteen tulemaan kesäpaikallemme. Eikä oikein halunnutkaan. Entiselle ahkeralle puutarhurille paikallaan istuminen tuntui vaikealta. Tännekään hän ei jaksa tulla, mutta haluaa kuulla tarkkaan, mitä teen puutarhssa ja mitä sinne istutan.
Soitin tänään äidilleni ja toivotin hyvää äitienpäivää. Kerroin, että sisälle tuomaani omenapuun oksaan on puhjennut kukkia. "Voi, että ne näyttävät kauniilta sitä vanhaa hirsiseinää vasten!" Ajatus tuntui ilahduttavan äitiä ihan yhtä paljon, kuin jos se oksa olisi ollut siellä hänen pöydällään. Sellaisia äidit ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!