Tämä blogin kirjoittaminnen on vähän tökkinyt viime aikoina. On niin paljon muuta tekemistä ja joudun istumaan tämän tietokoneen edessä ihan työni puolesta nyt niin paljon, että vapaahetkinä istuu mielummin sohvalle television eteen tai lähtee ulos, kuin alkaa kirjoittaa blogia... Nyt ajattelin kuitenkin istahtaa koneen ääreen ihan näissä merkeissä. Päivä oli varattu perennapenkin tekoon, mutta tuli force majeur- tilanne, eli ylivoimainen este...
Pitäisi ensin tehdä lumityöt, jotta pääsisi kitkemään. Sinä ei tietenkään ole mitään järkeä, joten ajattelin jättää lumityöt auringolle. Huomenna kuulemma lämpenee. Toivon, että nuo vuohenjuuren juuripaakut selviävät hengissä huomiseen - päätyivät tuohon odottelemaan uutta paikkaa kun vanha penkki menee alta...
Noita perennapenkkejä raivatessa on naurattanut taas se vanha totuus, että minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. Tai saat sen mistä luovut. Se ei koskenut vain vanhaa tavaraa, vaan myös rikkaruohoja. Löysin itseni repimästä ihan samoja juolavehnän juuria ja apilan versoja kuin entisestä perennapenkistä kaukana Suomessa. Ja samat linnut, puukiipijää myöten, seuraavat touhujani täälläkin.
No, tänään tulee sitten vapaapäivä. Kävin aamutuimaan syöttämässä hevoset ja lisäämässä niille vettä, ettei vesiastia ihan jäädy. Lucia-kissa tuli lämmittelemään syliini ja pipo oli päässä. Melkein voisi ahdistua tällaisesta toukokuusta, mutta päätin olla optimisti. Punarintakin tuli siihen tervehtimään ja se on aina erityinen vieras. Viestintuoja tuonpuoleisesta, sanotaan. Minulle punarinta tuo mieleen jo yli 30 vuotta sitten kuolleen isäni. Heti isäni kuoleman jälkeen näin elämäni ensimmäisen punarinnan.
Tänään vielä ihmetellään yhdessä kurpitsan- ja tomaatintaimien kanssa lumista maisemaa. Mutta kyllä se kesä sieltä tulee, ihan varmasti. Ja koska olokin on sopivasti flunssainen ja sen takia takana vähän huonosti nukuttu yö, niin ajattelinkin ottaa buranan ja painua hetkeksi takaisin sänkyyn. Aloitan tämän päivän sitten uudestaan auringonpaisteessa - se on ihan mahdollista täällä vuorten keskellä. Pian saattaa taas paistaa aurinko ja ilma olla täynnä linnunlaulua.
Mukavaa viikonloppua!
ps. älkää kysykö, mikä tuo joissain kuvissa näkyvä pyöreäpäinen rautahärveli on. En tiedä. Niitä on peräti kaksi ja antiikkiselta ne näyttävät. Pitänee ottaa selvää. Saisikohan siihen vaikka kärhön kiipeilemään?
Täällä on sama juttu. Lunta sataa, sataa, sataa. Mutta huomenna on kuulemma säätiedotuksen mukaan parempi ilma jo.
VastaaPoistaUlos pitäisi lähteä töitä tekemään. Lehmät odottelee pyöröpaalia häkkiin ja halli pitäisi kuivitella oljella. Heponenkin pitäisi kai saada ulos lumisateeseen. En tiedä haluaako.
Leppoisaa lauantaiota sinne sinulle!
Joskus on ihan hyvä kun tulee tällainen pakollinen lepopäivä väliin. Täällä lumisade lakkasi ja sumupilvet purjehtivat nyt matalalla. Eiköhän nuo lumet tuosta aika äkkiä sula - maa on kuitekin lämmin tuolla alla. Mukavaa viikonloppua sinnekin! Huomenna paistaa aurinko! :).
PoistaKaunis tarina punarinnasta :) Eipä tosiaan tulisi enää mieleen joutua lumitöihin, mutta onneksi toukokuiset lumisateet sulavat nopeasti pois.
VastaaPoistaMinä niin kovasti kaipaan niitä hevosentuoksuisia aamuja tallissa. Nyt tuntuu jo siltä, että voisin melkeimpä maksaa siitä, että pääsisin tallihommiin. Hassu juttu :)
vaikka joskus tuntuu, että ei millään jaksaisi lähteä heti aamusta tuonne ulos heiniä heittelemään, niin kyllä se on kuitenkin hyvä alku päivälle - jopa tänään flunssaisena tuntui siltä. Ja jos joskus stressaa tai oikein väsyttää, niin kun menee hetkeksi seurustelemaan tuonne hevosten kanssa, niin olo kummasti tasaantuu. Eli varsinaista terapiaa tuo hevosten kanssa touhuaminen. Toivottavasti pääset itsekin vielä hevosten pariin - ja pääsetkin ihan varmasti!
PoistaNuo punarinnat ovat jänniä. Näkeehän niitä aika useinkin, mutta ne on yleensä kovin arkija lintuja, vilahtelevat äkkiä pois näköpiiristä. Mutta joskus sellainen tulee ihan melkein viereen istuskelemaan ja katselemaan. Niin tänäänkin, vaikka minulla oli kissa sylissä. Silloin aina tulee mieleen, että keneltäköhän nämä terveiset tulevat :). Se on lohdullinen ja mukava ajatus.