Niin kuin elämässä, myös luonnossa päivät vaihtelevat. Tuon edellisen kirjoituksen aikoihin perjantaina ja lauantaina satoi tosiaankin kymmenen senttiä lunta ja ulkona oli jäätävän kylmä. Mutta jo eilen sunnuntaina oli yli 15 astetta lämmintä, joten nyt lumi on muisto vain.
Ehkä se oli talven viimeinen, kouristuksenomainen yritys pitää kiinni vallastaan, mutta kevät voitti. Taas. Ja luulen, että me ihmiset säikähdimme tätä takatalvea enemmän kuin luonto. Pitäisikö meidänkin luottaa enemmän? Lopultakin kaikki menee juuri niin kuin sen on tarkoitus, vaikka emme sitä aina ymmärtäisikään. Mitä muutta voimme oikeastaan tehdä, kuin luottaa elämään ja suurempaan suunnitelmaan? Nöyrtyä sen edessä, että me emme aina tiedä parhaiten?
Filosofisista pohdinnoista vähän materialistisempiin asioihin. Olen saanut työsuhdekulkupelin, Volvon, kuinkas muuten. Vähän käytetty.
Eikö ole sympaattinen? Ihan kuin Aku Ankassa :D. Voisin kuvitella Mummo Ankan ajelevan tällaisella, joten enköhän minäkin selviä.... Ja siinä on pieni (tosi pieni) peräkärrykin!
En tiennyt koskaan haaveilevani traktorista, mutta kyllä tästä olisi kannattanut haaveilla! Pääsette ajelulle, jos tulette käymään!
"Tie haarautui metsässä
ja minä valitsin
sen vähemmän kuljetun.
Siksi kaikki on toisin."
- Robert Frost-
Mukavaa ja elämäntäyteistä alkanutta viikkoa teille kaikille!
Unelmien aikaa!
VastaaPoistaHassua elämää :)
PoistaLuonto on siellä jotenkin niin lähellä. Jo kuvista välittyy tietynlainen tunnelma. Se, miten luonto on meitä niin paljon vahvempi ja suurempi. Ehkä pitäisi antaa sen johdattaa meitä enemmän, eikä turhaan taistella sitä vastaan.
VastaaPoistaIhana punainen traktori. Meillä on myös vanha punainen Massikka tuolla autotallissa. En ole tainnut ajaa sillä vielä kertaakaan.. Viimeksi varmaan olen traktorin ohjaamossa ollut hevostenhoitajan näytössä koulussa jokunen vuosi sitten.
Täällä luonto on tosiaankin kovin lähellä ja kovin villi, vaikka Osloon ei kuitenkaan ole kuin vähän yli 100 km. Tässä on ympärillä paljon metsää ja suuria luonnonsuojelualueita, joten se varmaan osaltaan vaikuttaa.
PoistaItse en ole koskaan edes kuvitellut, että vielä joku päivä ajaisin traktorilla, mutta näin se elämä heittelee :). Ja tuo traktori on tosiaan ihana ja sympaattinen. On täällä sellainen uusi ja hienokin traktori, mutta se on miesten käytössä - kuinkas muuten :D. Ja tämä onkin paljon kivempi. Taidan laittaa tuonne sisälle pelargonin :D
Ihana postaus, joka sai minut niin hyvälle mielelle. Hörähdin ääneen, kun vertasit pikkuruista traktoria mummo-ankan menopeliksi.
VastaaPoistaMukavia ajoja!
Kiitos :). Tuosta todellakin tulee ihan mummo-ankan traktori mieleen, se on niin ihana... Mutta mistäs se Hansu saatas vähän apuun?
PoistaIhana traktori :) Tuo on sellainen menopeli, että sillähän ajelee vaikka minne ;)
VastaaPoistaJuu, en tiennyt, että traktoriin voi rakastua :D. Mutta en ole kyllä nähnyt sympaattisempaa...
PoistaSymppis traktori, varmasti mukava kaveri puutarhahommiin :)
VastaaPoistaHyvät työkalut ovat tärkeitä :) Vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa työkaverit?
PoistaNo niin sinusta sitten tuli traktorikuski :).
VastaaPoistaelämällä on kaikenlaisia yllätyksiä tarjottavanaan :D
PoistaHui - sait kylmät väreet aikaiseksi...
VastaaPoistaEn paljonkaan kuule, lue tai harrasta runoja. Isäni hienon puheen pohja pikkusiskoni häissä pari viikkoa sitten oli juurikin tämä sama runo - tosin englanniksi. Uskomatonta on elämä...
Voimia sinulle kevään runsauden edessä. Sitä aina luulee kesyttävänsä luonnon talven jälkeen - että on valmiina ja saa kaiken kuntoon. Mutta ei se niin koskaan mene. Maan ja auringon voima - niitä vastaan on turha yrittää selviytyä voittajana. Kun vain muistaisi nöyränä sopeutua vahvemman lakiin.
Elämä on usein uskomatonta :).
VastaaPoistaOmasta mielestäni aika suuri osa puutarhan viehätystä on juuri tämä epävarmuus. Jos kaikki aina onnistuisi nappiin ja kasvaisi tuosta vain, niin mahtaisiko se tuottaa niin suurta tyydytystä?