Yllätysvieraita

 

Minulla kävi maanantai-iltana yllätysvieraita. Tai olisi käynyt, mikäli olisin osannut avata oven. Eivät mokomat soittaneet ovikelloa, joten se paljastui vasta seuraavana aamuna. Minä podin sisällä onnellisen tietämättömänä flunssaa. Sekö lienee oli tukkinut korvani, että en kuullut yhtään mitään...

 

Tiistaiaamuna menin Ivarin kanssa pihalle ja ihmetys oli suuri, kun piha oli täynnä hevosen kavioiden jälkiä. Ja niitä oli siis paljon - ikäänkuin ratsuväki olisi rynnistänyt pihamme halki. Se oli sikäli yllättävää, että lähimmät hevoset asuvat siis tuolla kahden kilometrin päässä.

 

Mutta niin olivat kaikki seitsemän ystävääni lähteneet reissuun ja kopsutelleet ensin kaksi kilometriä tietä pitkin ja sitten alas koivukujaa pitkin tähän pihaan. Pyyhältäneet portaitteni ohi, navetan ympäri ja tuonne takapihalleni, keittiön ikkunan taakse. Siellä oli vietetty aikaa vähän kauemminkin ja pidetty kakkataukoa. Ja kun ei kukaan tullut avaamaan ovea ja tarjoamaan porkkanoita, oli porukassa päätetty lähteä takaisin kotia kohti. Nälkä siinä varmaan oli juostessa tullut.

 

Kun tiistaina huomasin, että oli käynyt vieraita, hyppäsin autoon ja lähdin tarkistamaan, että vieraat olivat varmasti päässeet turvallisesti kotiin. Ja siellä ne seisoivat tyytyväisenä. Olivat vieläkin kovasti tohkeissaan ja yrittivät selvästi kertoa, että "Käytiin kylässä!".

 

 

Kuvia tästä seikkailusta ei ymmmärrettävästi ole. Eikä olisi, vaikka olisin vieraani huomannutkin. Mustia hevosia pilvisenä uudenkuunyönä olisi aika haastavaa kuvata. Laitan kuitenkin kuvia toissa keväältä. Silloin kun olin täällä kolmatta kertaa ja tänne muutto oli vasta pienen pieni mahdottomalta tuntuva unelma.

 

 

Tällaisia reissuja toivottavasti taas edessä. Tulkaa tekin joskus! Voin suositella!