Gamle Guri ja Huldran soitto

Yksi Norjan hienoja erityispiirteitä on se, että muinainen historia, vanhat legendat, myyttiset olennot ja viikinkiaikaiset symbolit ovat edelleen niin voimakkaasti läsnä kaikessa. Esimerkiksi Sauvakirkot eivät ole todellakaan "vain" vanhoja kirkkoja. Niillä kaikilla on on oma sielunsa ja oma tarinansa, niin kuin kerroin jo täällä. Kirkoille on ennen vanhaan annettu jopa nimi, yleensä naisen nimi, ja aikaisemmin myös Reinlin sauvakirkkoa on kutsuttu nimellä "Gamle Guri". Se on pieni, melko vaatimaton sauvakirkko ilmeisesti varhaiselta 1300-luvulta. Mutta silläkin on ihan oma luonteensa, oma taikansa ja oma tarinansa. Aivan ihmeellinen pieni kirkko, joka nököttää ihmeellisellä paikallaan ja näyttää siltä, kuin se olisi juuri nostettu paikoilleen.

 

Tarinan mukaan näin on käynytkin. Ei tosin ihan äskettäin. Vanhan legendan mukaan, se nimittäin rakennettiin toiseen paikkaan, alemmaksi virran rannalle. Huldraväki ei kuitenkaan ollut tyytyväisiä sen sijaintiin, ja niinpä he siirsivät sen eräänä yönä nykyiselle paikalleen.

"Ho er gamal, Reinlikyrkja no,

Ja, mange hundre år.

Og huldrefolket flytte ho,

til staden der ho står."

 "Tässä, missä vanha Reinlikirkko seisoo nyt, jo monta sataa vuotta, niin huldraväki sen tähän siirsi,  paikallee nykyiselleen." (hyvin vapaa suomennos...)

http://no.wikipedia.org/wiki/Hulder

Toisen legendan mukaan kirkkoväki kokoontui jumalanpalvelukseen kirkon valmistuttua. Kun pappi seisoi saarnastuolissaan, kuului ulkoa voimakasta soittoa. Pappi ja seurakuntalaiset ryntäsivät ulos tuon kauniin soiton perässä. He näkivät Huldran seisovan Langebergin korkeimmalla huipulla soittamassa. Musiikki oli niin riipaisevan kaunista, että kukaan kuulijoista ei voinut sitä koskaan enää unohtaa... 

 

Pappi käski Huldraa poistumaan, mistä Huldra suuttui ja heitti jättimäisen kiven kirkkoa kohden. Pappi piti kuitenkin ristiä kohotettuna Huldraa kohden, ja kivi putosi maahan ennen osumistaan kirkkoon. Sillon ilmestyi jättimäinen pukki näkyviin Huldran takaa, se puski Huldran alas vuorelta ja Huldra sai surmansa.

 

Huldran soittamaa melodiaa on soitettu myöhemmin häissä ja muissa juhlissa, ja sitä kutsutaan nimillä Langebergslåtten tai Lyarslåtten.

 

 

Täälläkin arvellaan olleen ensin pakanallinen palvontapaikka, mutta kristinuskon saavuttua Valdrekseen vuonna 1023, se tarinan mukaan hävitettiin ja paikalle rakennettiin kirkko. Nykyisen kirkon arvellaan olevan siis 1300-luvun alusta, mutta kaivauksissa nykyisen kirkon perustusten alta on löytynyt ainakin kahden aikaisemmman kirkon jäänteitä, varhaisimmat 1100-luvulta.

 

 

Kirkon kellotapuli sijaitsee portin yhteydessä - kirkon pihaan saavutaan siis tapulin läpi. Kun itse vierailin Reinlin sauvakirkossa ensimmäisen kerran toukokuussa 2011, ilma oli keväästä huolimatta syksyisen harmaa ja sateinen. Meitä oli paikalla viisi henkilöä. Kiertelin kirkkoa ja huomaamattani muut poistuivat takaisin autolle. Huomasin tämän vasta kun kirkon kellot alkoivat soida. Tapuliin oli ilmestynyt joku soittamaan kelloja, joten en päässyt poistumaan kirkon pihalta.

 

Kuva: http://www.reinli.no/

Seison kirkon kulmalla nojaten ikiaikaiseen seinään katsoen laaksoon ja voimakas tuuli alkoi puhaltaa kasvoilleni. Kellot soivat niin kuin satoja vuosia. Aika katosi. Tuota hetkeä ja tuota soittoa en voi koskaan unohtaa, niin kuin ensimmäiset kirkkovieraat eivät voineet koskaan unohtaa Huldran soittoa.  

 

Kuva: http://www.reinli.no/

Niin Gamle Guri valtasi paikan sielussani ja minun täytyy palata yhä uudestaan tuon vanhan kirkon luokse. Jäin miettimään, kuka mahtoikaan soittaa kirkon kelloja tuona toukokuisena iltapäivänä?

 

 

Lähteet: http://www.reinli.no/ ja http://no.wikipedia.org/wiki/Reinli_stavkirke