keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Gamle Guri ja Huldran soitto

Yksi Norjan hienoja erityispiirteitä on se, että muinainen historia, vanhat legendat, myyttiset olennot ja viikinkiaikaiset symbolit ovat edelleen niin voimakkaasti läsnä kaikessa. Esimerkiksi Sauvakirkot eivät ole todellakaan "vain" vanhoja kirkkoja. Niillä kaikilla on on oma sielunsa ja oma tarinansa, niin kuin kerroin jo täällä. Kirkoille on ennen vanhaan annettu jopa nimi, yleensä naisen nimi, ja aikaisemmin myös Reinlin sauvakirkkoa on kutsuttu nimellä "Gamle Guri". Se on pieni, melko vaatimaton sauvakirkko ilmeisesti varhaiselta 1300-luvulta. Mutta silläkin on ihan oma luonteensa, oma taikansa ja oma tarinansa. Aivan ihmeellinen pieni kirkko, joka nököttää ihmeellisellä paikallaan ja näyttää siltä, kuin se olisi juuri nostettu paikoilleen.

 
Tarinan mukaan näin on käynytkin. Ei tosin ihan äskettäin. Vanhan legendan mukaan, se nimittäin rakennettiin toiseen paikkaan, alemmaksi virran rannalle. Huldraväki ei kuitenkaan ollut tyytyväisiä sen sijaintiin, ja niinpä he siirsivät sen eräänä yönä nykyiselle paikalleen.

"Ho er gamal, Reinlikyrkja no,
Ja, mange hundre år.
Og huldrefolket flytte ho,
til staden der ho står."

 "Tässä, missä vanha Reinlikirkko seisoo nyt, jo monta sataa vuotta, niin huldraväki sen tähän siirsi,  paikallee nykyiselleen." (hyvin vapaa suomennos...)

http://no.wikipedia.org/wiki/Hulder
Toisen legendan mukaan kirkkoväki kokoontui jumalanpalvelukseen kirkon valmistuttua. Kun pappi seisoi saarnastuolissaan, kuului ulkoa voimakasta soittoa. Pappi ja seurakuntalaiset ryntäsivät ulos tuon kauniin soiton perässä. He näkivät Huldran seisovan Langebergin korkeimmalla huipulla soittamassa. Musiikki oli niin riipaisevan kaunista, että kukaan kuulijoista ei voinut sitä koskaan enää unohtaa... 
 
Pappi käski Huldraa poistumaan, mistä Huldra suuttui ja heitti jättimäisen kiven kirkkoa kohden. Pappi piti kuitenkin ristiä kohotettuna Huldraa kohden, ja kivi putosi maahan ennen osumistaan kirkkoon. Sillon ilmestyi jättimäinen pukki näkyviin Huldran takaa, se puski Huldran alas vuorelta ja Huldra sai surmansa.
 
Huldran soittamaa melodiaa on soitettu myöhemmin häissä ja muissa juhlissa, ja sitä kutsutaan nimillä Langebergslåtten tai Lyarslåtten.
 
 
Täälläkin arvellaan olleen ensin pakanallinen palvontapaikka, mutta kristinuskon saavuttua Valdrekseen vuonna 1023, se tarinan mukaan hävitettiin ja paikalle rakennettiin kirkko. Nykyisen kirkon arvellaan olevan siis 1300-luvun alusta, mutta kaivauksissa nykyisen kirkon perustusten alta on löytynyt ainakin kahden aikaisemmman kirkon jäänteitä, varhaisimmat 1100-luvulta.
 



 

Kirkon kellotapuli sijaitsee portin yhteydessä - kirkon pihaan saavutaan siis tapulin läpi. Kun itse vierailin Reinlin sauvakirkossa ensimmäisen kerran toukokuussa 2011, ilma oli keväästä huolimatta syksyisen harmaa ja sateinen. Meitä oli paikalla viisi henkilöä. Kiertelin kirkkoa ja huomaamattani muut poistuivat takaisin autolle. Huomasin tämän vasta kun kirkon kellot alkoivat soida. Tapuliin oli ilmestynyt joku soittamaan kelloja, joten en päässyt poistumaan kirkon pihalta.
 
Kuva: http://www.reinli.no/

Seison kirkon kulmalla nojaten ikiaikaiseen seinään katsoen laaksoon ja voimakas tuuli alkoi puhaltaa kasvoilleni. Kellot soivat niin kuin satoja vuosia. Aika katosi. Tuota hetkeä ja tuota soittoa en voi koskaan unohtaa, niin kuin ensimmäiset kirkkovieraat eivät voineet koskaan unohtaa Huldran soittoa.  
 
Kuva: http://www.reinli.no/

Niin Gamle Guri valtasi paikan sielussani ja minun täytyy palata yhä uudestaan tuon vanhan kirkon luokse. Jäin miettimään, kuka mahtoikaan soittaa kirkon kelloja tuona toukokuisena iltapäivänä?
 
 

8 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoisesti kerrottu. Kiitos tästä tuokiosta. Minuakin kiinnostavat vanhat tarinat juuri tuolta murrosajalta jolloin käsitteetkin olivat sekaisin. Osaa vanhoista jumalista palvottiin ja osa kristiuskon perusteista ja raamatunkertomuksista ympättiin tuttuun ja totuttuun, pakanallisiin raameihin sopivaksi. Islannissa se meni niin pitkälle, että kristinusko hyväksyttiin käräjillä viralliseksi uskonnoksi vuonna 1000 vain sillä ehdolla, että vanhoja jumalia sai piilossa palvoa siirtymäkauden ajan :)Mielenkiintoista on kuinka sujuvasti käsitteet kristinuskon saapumisen jälkeen sekoittuivat satoja vuosia.Norjassa ja varsinkin Islannissa hyvin sovussa vanhaa kunnioittaen niinkuin sinunkin kertomasta tarinasta voi aavistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiasta tulee paljon mielenkiintoisempaa kun se kietoutuu tällaisiin tarinoihin - siinä sivussa saattaa jäädä jokunen faktakin mieleen :). Ja joskus nämä vanhat legendat paljastuvatkin ihan tositarinoiksi, niin kuin kävi sen Hedalenin karhuntaljan kanssa.

      Norja on kyllä täynnä näitä hienoja paikkoja ja hienoja tarinoita - sikäli olen päätynyt ihan oikeaan paikkaan. Kiinnostun koko ajan vain enemmän ja tutkittavaa täällä riittää :).

      Poista
  2. Kuinka upea ja mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos! Rakastan myös tuollaisia vanhoja tarinoita ja paikkoja, joilla on historia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tarinoita on tosi kiva kirjoittaa ja hienoa, jos niitä on kiva lukeakin!

      Poista
  3. Kiitos kun kerrot näitä tarinoita ja legendoja, niitä on ihana ja mielenkiintoista lukea, niinkuin tämäkin tarina. Näin tarinat jäävät paremmin myös mieleen :).
    Mukavaa lauantai iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Näitä on kiva kirjoitella aina välillä:). Ja jostain syytä minulle itsellenikin aina tapahtuu kaikenlaisia kummallisia juttuja - vai onko se vain sitä, että teen omastakin elämästäni tarinaa...

      Poista
  4. Kiva postaus:) Tämä maa on tosiaan tarinoita täynnä ja hyvä niin:)
    ps. Luin juuri tuoreinta Kodin Kuvalehteä. Siellä joku Hanne kertoi olevansa vannoutunut valkosipulifani mitä flunssan parantamiseen tulee:) Tulit mieleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä(kin) mielessä tämä on kyllä hieno maa. Kyllä Suomessakin varmasti eri paikkoihin liittyy tarinoita, mutta ei niitä niin kerrota? Tarinat kai kuolevat pois vanhojen mukana...

      Hih, en ollut kuitenkaan minä Hanne :). Nytkin on taas flunssa, tai hirveä nuha, joka pääsi yllättämään niin nurkan takaa, että en edes valkosipuliseppelettä ehtinyt kaulaani ripustamaan :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!