Kahdeksan totuutta

Norjalaisen päiväkirjan Heli ilahdutti minua tällaisella tunnustuksella - tuo kuva on muuten tosi kaunis!

 

 

Pitäisi kertoa itsestään kahdeksan totuutta... ei ihan helpppoa päättää, mitä sitä haluaisi kertoa. Tai mitä muut pitäisivät yhtään mielenkiintoisena.... mutta tässä tulee ajatuksenvirtaa. Onkohan sitä vähän narsistinen, kun näihin on niin kiva vastailla?

 

 

1. Minulla ei ole koskaan ollut astianpesukonetta (eikä muuten mikroakaan). Astianpesukoneen olisin tarvinnut monta kertaa ja tarvitsisin edelleen, koska käsintiskaus ei todellakaan ole minun juttuni! Mutta näin on vain käynyt. On ollut kivaa 50-luvun keittiötä, eikä ole viitsinyt rikkoa tunnelmaa, on ollut niin pieni keittiö, että sinne ei mahtunut ja nyt sitten ei edelleenkään sellaista ole... ehkä seuraavassa kodissa? Mikroa en halua, koska en usko säteilytettyyn ruokaan. Ei kannata vakuutella muuta - en usko :D

 

 

 

2. Olen tosi kiinnostunut historiasta, vanhoista tavaroista ja vanhoista tarinoista. Ollut sitä jo ihan pienestä lapsesta lähtien. Olen jopa opiskellut arkeologiaa avoimessa yliopistossa. En kuitenkaan halunnut siitä ammattia, koska ajattelin silloin "järkevästi" ja työllistymismahdollisuudet vaikuttivat huonoilta...Sitä olen joskus katunut. Olisin ollut varmaankin onnellinen arkeologina. Olen utelias ja sinnikäs ja rakastan arvoituksia... olen myös taitava lapioimaan, enkä pelkää pölyä ja likaa.
 

 

 

 3. Minussa asuu myös pieni luontoaktivisti. Olin varmaan 7-vuotias, kun kävin jättämässä lappuja läheiselle metsätyömaalle: "Jättäkää nämä puut rauhaan!", "Puuntappajat!", "Julmurit!". Tämä oli ihan omaa keksintöä, olin tuikitavallisesta perheestä, enkä tuollaisesta aktivismista ollut kuullutkaan. Olen sittemmin joutunut kääntämään takkiani näissä puuasioissa :).  Mutta kun jouduin kaadattamaan mökilläni muutaman vanhan kuusen, kävin pyytämässä niiltä jokaiselta anteeksi, silittämässä kantoa ja podin tosi huonoa omaatuntoa...

4. Olen aina luokitellut itseni enemmän koiraihmiseksi kuin kissaihmiseksi, mutta siitä huolimatta minulla on ollut kissoja viimeiset 25 vuotta, eikä yhtään koiraa... Jouduimme antamaan pois labradorimme kun oli 16-vuotias ja silloin päätin, että en ikinä ota koiraa, jos en voi olla varma, että se saa elää luonani koko elämänsä ja liikkua päivittäin mukanani. Tuollaista tilannetta ei ole toistaiseksi tullut. Ivar-pentua naurattaa - vai että koiraihminen!

 

 

 

5. Nauran tosi tyhmille ja lapsellisille vitseille tai sitten hyvälle tilannehuumorille. Pikkutuhmat( tai enemmän tuhmat) vitsit naurattavat hyvin harvoin - ainakaan jos se ainoa vitsi on siinä "tuhmuudessa". Ja ehkä tämä koskee vähän kaikkia sellaisia perinteisiä vitsejä. Viimeksi facebookissa nauratti älyttömästi seuraava juttu... Niin tyhmä, mutta naurattaa edelleen :D. Iltalehdessä oli myös juttu "Näille lapset nauraa". Nauroin makeasti jokaiselle vitsille....

 

 

 

6. Rakastan puutarhanhoitoa vaikka en ole siinä erityisen taitava. Siinä itse tekeminen on minulle lopputulosta tärkeämpää. Olen onnellisimmillani kädet mullassa. Tuollainen vähän boheemi ja villi Carl Larsson-puutarha on makuuni :). Antaa kaikkien kukkien kukkia.

 

 7. Piirtäminen oli minulle lapsena henki ja elämä. Saatoin paremman puutteessa pirtää samaa ruutupaperia täyteen uudestaan ja uudestaan ja pyyhkiä sen välillä tyhjäksi. Kuulun täällakin paikalliseen maalauskerhoon, "maleklub", kannan selkä vääränä kotiin maalausvälineitä, mutta en enää löydä sitä samaa iloa kuin lapsena. Se surettaa. Sisäinen kriitikkoni on kai liian ankara... Tyhjiä kankaita ja keskeneräisiä töitä riittää, vaikka pää olisi täynnä kuvia...

 

 

8. Sain ajokortin 18-vuotiaana, mutta en ajanut autoa yli 20 vuoteen. Otin uusia ajotunteja kun jouduin Oulussa taas auoton rattiin. Ensimmäinen "vähän" pidempi ajomatkani oli Oulusta tänne Etelä-Norjaan, tavallisella pikkuautolla, tammikuussa ja hirveässä kelissä.... En edelleenkään pidä erityisesti autolla ajamisesta - varsinkaan näillä Norjan kapeilla, mutkittelevilla ja kuoppaisilla teillä.

Erityisesti inhoan talviautoilua - useammastakin syystä...
 

 

Ja nyt on sitten taas sama ongelma - kenelle jakaisin tätä eteenpäin. Minusta kun tuntuu, että kaikki seuraamani blogistit ovat jo tehneet tämän haasteen tässä lähimenneisyydessä...

 

Mutta teen tämän kanssa nyt niin, että heitän tämän SINULLE, joka ehkä luet blogiani, mutta et ole tätä juttua vielä tehnyt. Ota haaste vastaan, ja tee tämä sama kahdeksan totuutta. Ja sitten muista ilmoittaa minulle, niin käyn lukemassa vastauksesi ja tutustumassa blogiisi muutenkin.