torstai 5. maaliskuuta 2015

Unelmien alasampumisesta


Olen aina ollut kova haaveilemaan ja unelmoimaan. Usein tosi isosti. Jotkut isotkin unelmat ovat toteutuneet, mutta vielä useammat vähitellen haalistuneet pois tai vaihtuneet uusiin. Haaveista ja unelmista saa energiaa tai niihin voi ainakin välillä paeta, jos arki tuntuu ikävältä.

Vaikka monen mielestä, ja aika usein omastakin mielestäni, elän juuri nyt unelmaani, niin ei se silti ihan riitä. Ainakin minulla pitää olla vähän suunnitelmia ja haaveita - vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan. Tässä eräänä päivänä eräs niistä haaveistani ammuttiin alas. Olin siitä kyllä jo itsekin aika lailla luopunut, mutta silti kun se tapahtui konkreettisesti, niin kirpaisi. En ollut edes tajunnut, miten tärkeä se itselleni oli. Edes pieni mahdollisuus tuolla takaraivossa. Tuntui, että yhtäkkiä kaikki mielenkiinto tulevaisuuden suhteen katosi ja edessä oleva tie kulkisi tasaisen tylsänä. Mikä se unelma konkreettisesti oli, ei ole tässä yhteydessä tärkeää. 

No, mitä minä sitten teen? Keksin itselleni äkkiä uuden unelman. Se ei yleensä ole kovin vaikeaa. Saatan innostua äkkiä ja valtavasti, energia lähtee taas virtaamaan ja maailma on avoin: kaikki on mahdollista. 

Mutta sitten erehdyin kertomaan siitä kahdelle ystävälleni. "Joo kuule, mä tiedän, miten rankkaa se on. Ei todellakaan kannata. Et tule pärjäämään. Mieti nyt vähän." Ja toinen: "En mä kuule näe sua siinä jutussa ollenkaan, ei se ole sun juttusi. Sulle on tulossa vielä jotain paljon parempaa.".  

Molemmat toimi pelkästä rakkaudesta ja hyvää tarkoittaen, mutta kumminkin. Teki mieli itkeä. Siinä kohtaa tuntui vähän turhalta sanoa, että en mä nyt ehkä ihan konkreettisesti ollut vielä tätä tekemässääkään. Halusin vain haaveilla ja unelmoida ja innostua, koska se edellinen haave vietiin multa just pois. Olisitte nyt vähän innostuneet ja suunnitelleet kanssani, niin olisin itsekin kyllä tajunnut, että ei tässä ole ehkä kumminkaan mitään järkeä.

Mutta nyt kun en päässyt itse siihen lopputulokseen, niin jäin miettimään, että annanko ystävieni määrätä mitä teen ja mihin minusta on. Pitääkö minun nyt kulkea tämä tie loppuun vain pitääkseni kiinni jääräpäisesti unelmasta, jota ei ehkä oltu tarkoitettukaan toteutettavaksi. 

No, nuorempana olisin saattanut niin tehdäkin, nyt olen vähän järkevämpi. Aamun onnellisuus vaihtui kuitenkin harmaaseen alakuloon. Kävin sitten ostamassa kaupasta itselleni ison pussin karkkia (lohtusyömistä, kyllä!) ja nyt olen selaillut netissä, että minkälaisen huvilan sitä Toscanasta hankkisikaan :).  Huomenna voin sitten keskittyä haaveilemaan tästä, mitä minulla jo on. Se kun on kuulemma se onnen salaisuus.

Mutta: jos joku uskaltaa unelmoida isosti, niin älkää heti ampuko alas. Kyllä se sieltä laskeutuu ihan itsekin, mutta pudottaminen sattuu. Ja on turhaa.

Vai onko se oikeasti niin, että kell' onni on, se onnen kätkeköön?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Piimää keväthangilla





Kauppamatka muuttui kesken kaiken päiväkävelyksi joen rannassa. Jos jotain kaipaan Suomesta, niin kevättä perämeren rannalla: joutsenten saapumista ja jäiden lähtöä. Ei tämä ihan sitä korvaa, mutta hienoa on täälläkin. 

Tämä meidän Begna-joki on yksi Etelä-Norjan parhaita taimenjokia, mutta kalamiehiä täällä näkee aika harvoin ja nekin usein ulkopaikkakuntalaisia. On nimittäin muutama asia, jonka päälle norjalaiset, tai ainakaan nämä paikkakuntalaiset, ei tunnu oikein ymärtävän: puutarhanhoito ja kalastus. 

Olen intohimoisen kalamiehen tytär ja sisko, mutta itsellä ei ole oikein taito hallussa. Pitäisi varmaan opetella, niin saisi pannulle joskus muutakin kuin finduksen pakastelohta…

Ostin sieltä kaupasta muuten piimää. Yhdellä hevosella on tosi huono karva ja luin jostain, että piimällä saisi hevosenkin vatsan kuntoon. Ajattelin, että mitä sitä turhaan mihinkään sekoittelemaan ja tarjosin juoman raakana (en lasista kuitenkaan... ). Hevoset olivat vähän eri mieltä piimän mausta: kaikki maistoivat kiltisti, mutta ei se sitten oikein maistunut. Ja näin jälkikäteen voi todeta, että ei olisi ehkä kannattanut mennä suoraan siinä paremmassa untuvatakissa ja nahkahanskoissa juuri piimää hevosille tarjoamaan… 

Kauniita kevätpäiviä!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Helppoja ohjeita bloggeriin



Olen tämän päivän (ja vähän eilenkin) kahlannut läpi blogia nimeltään Pink Bubble. Se on ehkä monelle jo tuttu, mutta ei varmaan kaikille, koska en ollut itsekään sinne aikaisemmin eksynyt.

Se on suorastaan loistava tietopankki blogia kirjoittavalle. Siellä on tosi selkeitä käytännön ohjeita liittyen blogin muokkaamiseen ja ulkonäköön, sekä vinkkejä ja ajatuksia liittyen mm. blogien sisältöön, blogimainontaan ym. 

Suosittelen todellakin tutustumista jokaiselle bloggarille. Vaikka sisältö olisikin se keskeisin juttu, niin blogin siisti ulkonäkö ei ainakaan syö tekstien uskottavuutta. Itse löysin ohjeet moneen tekniseen juttuun, joita olen pähkäillyt. Olisin siis halunnut muuttaa tiettyjä juttuja jo aikaisemmin, mutta en ole osannut enkä jaksanut kahlata bloggerin ohjeita läpi - eikä sieltä kaikkea edes löydy.

Monet nyt tekemäni muutokset on niin pieniä, ettei niitä edes huomaa, mutta ne vaikuttavat yleisvaikutelmaan. Uusi banneri on ehkä näkyvin muutos - tosin en ole edelleenkään siitä varma (olenkohan koskaan...), mutta ainakin se on nyt teknisesti ok. Mutta on tässä vielä muutakin pientä viilattavaa...

Eli jos blogin muokkaaminen kinnostaa, mutta tuntuu että ei osaa eikä jaksa, niin käykääpä tuolla vähän kahlaamassa. Lupaan, että tumpelompikin osaa tehdä haluamansa muutokset Susannan ohjeiden perusteella. Ja jopa minulle, totaalisesta tekniikkaväsymyksestä kärsivälle, iski inspiraatio.

Postauksien joukosta löytyi myös pilke silmäkulmassa tehty lista siitä, mikä blogeissa ärsyttää (kannattaa lukea myös kommentit). Ärsyttävyyksien joukossa oli mm. valokuvat kahvikupeista ja hymiöt :D. Ja tämä kannanottona siihen, että jokainen pitäköön kuitenkin just sellaista blogia mistä itse tykkää.

Pyydän anteeksi, että olen muokkaillut blogiani tänään juuri parhaaseen katseluaikaan. Paras julkaisuaika on nimittäin iltaisin n. klo 20.00 - 23.00. Tämä tiedon tietää Google analytics, jonka itsekin nyt asensin. Huonoin julkaisuaika on yöllä, ja se on tainnut olla se itselleni tavallisin aika. Vielä kun otetaan aikaero huomioon, niin mennyt usein tosi myöhäiseksi. 

Summa summarum: tärkeintä kuitenkin on, että bloggaminen on kivaa ja siitä nauttii, ja että blogi on omannäköinen. Sen huomaa kyllä lukijakin. Mutta koska sellaiset pienet tekniset ongelmat voivat olla tosi ärsyttäviä ja motivaatiota syöviä, niin tuolta saattaa löytyä apua just niihin ongelmiin. Ja sitä inspiraatiota.

Tämä ei sitten ollut maksettu saati pyydetty mainos, vaan ihan aiheesta annettu kiitos ja suositus! 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Pajunkissoja ja kissanpoikia



Olen parina edellisenä vuonna lähtenyt pääsiäisenä hakemaan pajunkissoja, mutta ollut armottoman myöhässä. Pajunkissat kun ei mieti, mihin aikaan vuodesta pääsiäinen oikein on. No, tänä vuonna pääsiäinen on tavallista aikaisemmin, mutta ajattelin ottaa varman päälle :).

Pieniä valkoisia kissanpoikia voi edelleen seurata myös livelähetyksenä suoraan Bergenistä. Siellähän on ollut draamaa enemmän kuin kukaan olisi odottanut. Hienon alun jälkeen emo alkoi vieroksua poikasiaan, nisistä ei tullut maitoa ja lopulta siinä kävi niin surullisesti, että kaksi poikasista menehtyi. Syynä ei varmaankaan ollut kokematon emo, vaan emo tiesi, että liian aikaisin syntyneistä poikasista ei oikein olisi eläjiksi.

Ahkeralla pulloruokinnalla kaksi pentua on kuitenkin päässyt elämän alkuun - tosin toinen ei vieläkään tahdo imeä itsenäisesti, joten sen kohtalo on epävarma. Kissojen emäntä nukkuu edelleen patjalla pentukorin vieressä ja herää kahden tunnin välein syöttämään poikasia… vauvaperheen arkea todellakin. Tänään emäntä yritti kertoa kameralle pesän kuulumisia, mutta puhe loppui itkuun... Varmaan yhtä paljon väymyksestä kuin surusta, sääliksi käy kuitenkin :(. Kissaperheen elämää pääsee halutessaan seuraamaan täällä.

Yritin tänään taas kerran leipoa perinteisen norjalaisen kakun, nyt nimeltään Kvæfjordkake tai Verdens Beste (Norjassa aika montaa asiaa kutsutaan muuten maailman parhaaksi, verdens beste :) ). Tätä kakkua sain maistaa vähän aikaa sitten, ja se kyllä oli hyvää.

Totesin taas kerran, että noissa perinneleipomuksissa olisi todellakin hyödyksi, että olisi mahdollisuus seurata ensin vanhempaa ja kokeneempaa syntyperäistä norjalaista leipuria - lopputulos ei näyttänyt ihan siltä kuin piti :). Mutta kunhan mä täällä vähän treenailen, niin jaan sitten teillekin ohjeita näihin norjalaisten omiin kakkuihin.

Muuten täällä on lorottanut kaksi päivää vettä, mutta huomenna pitäisi olla taas yksi aurinkoinen päivä välissä. Kummalliset kelit.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kielipuoli








Täällä on ollut kummallinen sää. Joka toinen päivä sataa vettä ja tuulee, joka toinen päivä on täydellinen kevätsää. Eilen oli jälkimmäinen. Vaikka nuo vesiputoukset näyttävät olevan kuvissa vielä jäässä, niin eivät ne ole. Joka paikassa kohisee ja kuohuu.

Olen kääntänyt ystäville yhtä englanninkielistä artikkelia suomeksi. Se on hyvää aivojumppaa, vaikka tässä tilanteessa olisi tietenkin hyödyllisempää kääntää norjankielistä tekstiä. Suomen kieli sujuu vielä, mutta jotkut ilmaisut alkavat unohtua jo nyt. Mietin koko eilisen, mikä on "fellow citizen" suomeksi. Aamuyöllä mieleeni juolahti "maanmies". Sen jälkeen maistelin sanaa pitkään, koska se kuulosti kuitenkin jotenkin omituiselta. Piti tarkistaa netistä, onko se oikea ilmaisu… Samanlaisia sanojen, tai etenkin ilmaisujen katoamisia tapahtuu yhä useammin. 

Täällä asuva suomalainen ystäväni osallistui samaan käännöstyöhön. Hän on asunut pois suomesta n. 30 vuotta ja hänelle suuria vaikeuksia tuotti esim. tietoteknikka-alan sanaston kääntäminen. Jos maailma on muuttunut 30 vuodessa melkoisesti, niin on myös kieli. Ja muuttuu koko ajan.

On vähän pelottavaakin huomata, miten nopeasti kieli katoaa. Vanhat ilmaisut katoavat mielestä, mutta kieli myös muuttuu nykyään huimaa vauhtia  ja jo kolmen vuoden aikana on tullut paljon uusia sanoja ja ilmaisuja. Vaikka luen netistä suomalaisia lehtiä ja olen sinne päin aktiivisessa yhteydessä, niin silti jo nyt huomaan, että en ihan pysy kärryillä. Tosin en ole vielä oikein näiden norjalaistenkaan kärryjen kyydissä.

No, pysyypähän dementia loitolla kun pelaa useamman kielen kanssa yhtäaikaa.

Aihe ei ollut ihan synkassa kuvien kanssa, mutta olkoon. Tämä oli nyt päälimäisenä mielessä.

Nautitaan keväästä - helmikuu meni jo :).