Sateinen ja viluinen toukokuu

Täällä sataa vettä, on +6 astetta ja selkäkin on vielä kipeä.  Kurpitsan taimet alkaa kohta kukkia ja tomaatit kasvavat kohti kattoa, mutta ei niitä paljon voi vielä ulos viedä. Ei edes harjoittelemaan. Melkein ärsyttää, mutta yritän pysyä positiivisella mielellä. Ostan uusia sisustus- ja puutarhalehtiä ja ammennan niistä uskoa kauniisiin kesäpäiviin ja kukkaniittyihin... 

Tuolla navetassa on kuitenkin alkanut tapahtua ja sieltä kuului tänään tasainen pauke. Sieltä lähtee yksi välikatto, jotta saadaan vähän valoa kahvilaan ja kauppaan... Raotan vähän ovea tulevaan myös teille :).

Tästä tulette sitten sisään...

Ja sitten tuonne taakse tulee kahvilan ja kaupan tiski (vähän huono kuva), mutta sinne olisi nyt tarkoitus saada lisää valoa...

Ja sitä valoa tulee täältä...

Tämä kuva on tuon äskeisen tilan yläpuolelta. Tänne tulee eräänlainen parvi tai parveke... kahvilan pöytiä, joista on näkymä ulos ja Begna-joelle, portaat alas ja osittain välikatto pois, jotta alhaallekin tulee valoa... Vähän tästä tulee hieno! Tai ainakin tosi kiva!

Ja tänne tulee sitten kauppa ja galleria... tämä tila on alakerrassa.

Arvaan, että näistä kuvista on tosi vaikea saada oikein minkäänlaista käsitystä, mutta näette kuitenkin vähän, minkälaisesta paikasta on kyse... Yritän joskus piirtää teille pohjapiirroksen.

Ja tämä jo olemassa oleva ravintola on siis samassa yhteydessä ja myös asiakkaiden käytössä. Ainakin, jos ulkona sataa vettä. Tosin ulos on tilattu 15 settiä ulkokalusteita, joten oletus on, että ulkona paistaa aurinko...

Ja jos tulee vielä jotain muita ideoita, niin onhan tuolla tilaa sitten vielä vaikka mihin...

En tiedä, saitteko te tästä oikein mitään irti, mutta minulle tämä oli tärkeä juttu. Sain taas vähän uutta intoa. Tämä on välillä vähän tällaista yksinäistä puurtamista, ja paitsi motivaatio, niin myös fokus hetkittäin katoaa. Aivoriihi olisi joskus kiva olla olemassa. Toki meillä on aivoriihiä tuon isännän kanssa, mutta päävastuu aika monesta asiasta on minulla. Rakennushommista vastaa miehet. 

Ei sen puoleen, onhan tämä aika unelmaa. Mutta aina välillä into hiipuu - varsinkin kun sade ropisee, selkää särkee ja kesä tuntuu olevan tänään niin kovin kaukana.

Vaikka eihän se ole. Vaan ihan tuossa nurkan takana ja tässä tulee vielä kiire :).

Äiti

Oma äitini on pian 87-vuotias ja asuu nykyään palvelutalossa. Hän on muuten vielä virkeä, mutta liikkuminen on niin vaikeaa, että hän ei pystynyt enää useaan vuoteen tulemaan kesäpaikallemme. Eikä oikein halunnutkaan. Entiselle ahkeralle puutarhurille paikallaan istuminen tuntui vaikealta. Tännekään hän ei jaksa tulla, mutta haluaa kuulla tarkkaan, mitä teen puutarhssa ja mitä sinne istutan.

Hän on rakastanut aina puutarhanhoitoa ja kukkia. Viimeisinä kesinään kesäpaikassamme, hän totesi usein, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä kauniimmalta kaikki alkaa näyttää. Erityisesti ne luonnonkukat, joita hän nuorempana piti rikkaruohoina. 

Soitin tänään äidilleni ja toivotin hyvää äitienpäivää. Kerroin, että sisälle tuomaani omenapuun oksaan on puhjennut kukkia. "Voi, että ne näyttävät kauniilta sitä vanhaa hirsiseinää vasten!" Ajatus tuntui ilahduttavan äitiä ihan yhtä paljon, kuin jos se oksa olisi ollut siellä hänen pöydällään. Sellaisia äidit ovat.

Hyvää Äitienpäivää!

Kuvia ennen aamukahvia

Yöllä satoi ja tänäänkin piti sataa. Mutta kun heräsin ennen kuutta (!), ulkona ei satanutkaan. Sumupilvet roikkuivat matalalla Begnan yllä öisen sateen jäljiltä, mutta sumun läpi siinsi sininen taivas ja sumea aamuaurinko. Siinä vaiheessa kun aurinko alkoi ulottaa säteensä sumun läpi, jäi jogurtti kesken, villapaita livahti päälle, kumisaappaat jalkaan ja minä kamera kaulassa ulos. Silti myöhästyin vähän. Ne hienoimmat hetket kun ovat ohikiitäviä ( ja kun vain oppisin kunnolla tuon kameran...).

Rakastan tätä maisemaa kun pilvet roikkuvat alhaalla laakson päällä ja vuorten huiput siintävät niiden yläpuolella. Siinä on jotain mystistä ja erityisesti silloin tuntee asuvansa jossain muualla kuin Suomessa. Omenapuukin näyttää leikattuna ihan apinanleipäpuulta...

Hevoset olivat vielä "vähän" unenpöpperössä :).

Mutta kyllä Tinden osaa poseeratakin...

Puhumattakaan Lucia- kissasta, joka halusi esitellä kauneuttaan ja taitojaan omenapuun oksilla...

Olihan hieno aamu!

Eilen heiluttelin talikkoa tapani mukaan vähän liian kauan ja nyt on selkä sitten krampissa. Ei mitään vakavampaa, mutta ihan totaalinen lihasjumi. Jos laitan polvet suoriksi, selkä menee koukkuun ja jos suoristan selän, niin polvet menevät koukkuun :D. Tämä päivä menee siisteissä sisähommissa ja selkää lepuuttaessa. Keholla on taito hidastaa tahtiamme, jos emme itse tajua. Eilen tuli myös hetkellinen uskon puute kaiken tämän työmäärän edessä ja sekin tuolla selässä jumittaa. Mutta tämän aamun jälkeen kaikki tuntuu taas mahdolliselta, joten eiköhän tämä selkäkin tästä. Pari päivää lepoa ja kyllä se siitä. Nyt on jo vähän helpottanut.

Mukavaa viikonloppua!

Uusi Volvo. Tai vähän käytetty.

Niin kuin elämässä, myös luonnossa päivät vaihtelevat. Tuon edellisen kirjoituksen aikoihin perjantaina ja lauantaina satoi tosiaankin kymmenen senttiä lunta ja ulkona oli jäätävän kylmä. Mutta jo eilen sunnuntaina oli yli 15 astetta lämmintä, joten nyt lumi on muisto vain. 

Ehkä se oli talven viimeinen, kouristuksenomainen yritys pitää kiinni vallastaan, mutta kevät voitti. Taas. Ja luulen, että me ihmiset säikähdimme tätä takatalvea enemmän kuin luonto. Pitäisikö meidänkin luottaa enemmän? Lopultakin kaikki menee juuri niin kuin sen on tarkoitus, vaikka emme sitä aina ymmärtäisikään. Mitä muutta voimme oikeastaan tehdä, kuin luottaa elämään ja suurempaan suunnitelmaan? Nöyrtyä sen edessä, että me emme aina tiedä parhaiten?

Filosofisista pohdinnoista vähän materialistisempiin asioihin. Olen saanut työsuhdekulkupelin, Volvon, kuinkas muuten. Vähän käytetty.

Eikö ole sympaattinen? Ihan kuin Aku Ankassa :D. Voisin kuvitella Mummo Ankan ajelevan tällaisella, joten enköhän minäkin selviä.... Ja siinä on pieni (tosi pieni) peräkärrykin!

En tiennyt koskaan haaveilevani traktorista, mutta kyllä tästä olisi kannattanut haaveilla! Pääsette ajelulle, jos tulette käymään!

"Tie haarautui metsässä 

ja minä valitsin 

sen vähemmän kuljetun. 

Siksi kaikki on toisin."

- Robert Frost-

Mukavaa ja elämäntäyteistä alkanutta viikkoa teille kaikille!

Puutarhahommia lumisateessa, osa 2

Tämä blogin kirjoittaminnen on vähän tökkinyt viime aikoina. On niin paljon muuta tekemistä ja joudun istumaan tämän tietokoneen edessä ihan työni puolesta nyt niin paljon, että vapaahetkinä istuu mielummin sohvalle television eteen tai lähtee ulos, kuin alkaa kirjoittaa blogia... Nyt ajattelin kuitenkin istahtaa koneen ääreen ihan näissä merkeissä. Päivä oli varattu perennapenkin tekoon, mutta tuli force majeur- tilanne, eli ylivoimainen este...

Pitäisi ensin tehdä lumityöt, jotta pääsisi kitkemään. Sinä ei tietenkään ole mitään järkeä, joten ajattelin jättää lumityöt auringolle. Huomenna kuulemma lämpenee. Toivon, että nuo vuohenjuuren juuripaakut selviävät hengissä huomiseen - päätyivät tuohon odottelemaan uutta paikkaa kun vanha penkki menee alta...

Noita perennapenkkejä raivatessa on naurattanut taas se vanha totuus, että minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. Tai saat sen mistä luovut. Se ei koskenut vain vanhaa tavaraa, vaan myös rikkaruohoja. Löysin itseni repimästä ihan samoja juolavehnän juuria ja apilan versoja kuin entisestä perennapenkistä kaukana Suomessa. Ja samat linnut, puukiipijää myöten, seuraavat touhujani täälläkin. 

No, tänään tulee sitten vapaapäivä. Kävin aamutuimaan syöttämässä hevoset ja lisäämässä niille vettä, ettei vesiastia ihan jäädy. Lucia-kissa tuli lämmittelemään syliini ja pipo oli päässä. Melkein voisi ahdistua tällaisesta toukokuusta, mutta päätin olla optimisti. Punarintakin tuli siihen tervehtimään ja se on aina erityinen vieras. Viestintuoja tuonpuoleisesta, sanotaan. Minulle punarinta tuo mieleen jo yli 30 vuotta sitten kuolleen isäni. Heti isäni kuoleman jälkeen näin elämäni ensimmäisen punarinnan.

Tänään vielä ihmetellään yhdessä kurpitsan- ja tomaatintaimien kanssa lumista maisemaa. Mutta kyllä se kesä sieltä tulee, ihan varmasti. Ja koska olokin on sopivasti flunssainen ja sen takia takana vähän huonosti nukuttu yö, niin ajattelinkin ottaa buranan ja painua hetkeksi takaisin sänkyyn. Aloitan tämän päivän sitten uudestaan auringonpaisteessa - se on ihan mahdollista täällä vuorten keskellä. Pian saattaa taas paistaa aurinko ja ilma olla täynnä linnunlaulua.

Mukavaa viikonloppua!

ps. älkää kysykö, mikä tuo joissain kuvissa näkyvä pyöreäpäinen rautahärveli on. En tiedä. Niitä on peräti kaksi ja antiikkiselta ne näyttävät. Pitänee ottaa selvää. Saisikohan siihen vaikka kärhön kiipeilemään?