Edellisestä postauksesta on hujahtanut kaksi viikkoa, hups vain. Pieni ääni on nakuttanut takaraivossa, että pitäis kirjoittaa, mutta ei vain ole ollut inspiraatiota, ei sitten yhtään. Olen tässä tän illan aikana pyöräyttänyt aika lailla koko asunnon ympäri: sohva on käynyt joka seinällä ja keskellä lattiaakin, samoin tietenkin kaikki muutkin huonekalut, joten eiköhän tässä yksi blogipostauskin synny samaan syssyyn.
Tämän kahden viikon aikana täällä on ollut ihanan keväisiä ja aurinkoisia päiviä, mutta yleensä niitä on seurannut sitten jonkin sortin myräkkä, ja taivaalta on tullut kaikkea mahdollista, kaikissa mahdollisissa olomuodoissa. Vähän on meinannut ahdistaa kun kevät etenee niin kovin hitaasti, mutta tänään bongasin ensimmäiset sinivuokot ja peipon laulu täytti ilman, joten kyllä kai se tästä.
Muuttoprosessi kaikkineen on vaatinut veronsa ja vointi on ollut vähän hutera. Ensin oli niskat niin jumissa, että päänsärystä ei meinannut tulla loppua, ja sitten iski vielä flunssa. Nyt flunssa alkaa olla selätetty ja energiaakin ihan eri tavalla.
Kissatilanne on aika lailla ennallaan. Hidasta siedättämistä. Lille Venn asuu oikein tyytyväisenä yksiössään, mutta pääsee pari kertaa päivässä tänne "isolle puolelle" oleskelemaan - silloin tosin Ines ja Ivar saavat nukkua päiväuniaan makuuhuoneen oven takana. Mulla ei ole toistaiseksi ollut yksinkertaisesti energiaa aloittaa lähempää tutustuttamista, mutta pakko tässä on pikkuhiljaa edetä siihen suuntaan - menee muuten vähän hankalaksi tämä elämä. Olen kuitenkin aika toiveikas asian suhteen - se vaan vaatii vähän työtä.
Eilen oli vauhdikas päivä kun olin lähdössä ystävän voittamalle safarille Afrikkaan, hakemaan ilmaisia taimia taimimyymälästä, onnittelemassa ystävää hevosen hankinnasta ja kaikkia muitakin uskomattomista onnenpotkuista. Tiesin kyllä, että on aprillipäivä, mutta kaikki meni läpi - ihan kaikki :D.
Aurinkoista huhtikuuta!
Voi, teillä on jo sinivuokkoja siellä:)
VastaaPoistaTsemppiä muuton jälkeiseen elämään ja kissasiedätykseen!
Tänään bongasin ensimmäiset, mutta oli vasta ihan yksittäisiä. Vähän kun mennään eteenpäin, niin paikoitellen tien pientareet on ihan sinisenä.
PoistaKiitos, elämä tuntuu nyt oikein hyvältä - on lopultakin vähän energiaa laittaa tätä uutta kotia kuntoon.
Minäkin olen ihaillut jo sinivuokon kukintaa. Kuinkahan monta kissaa sinulle vielä siunaantuu :) On tainnut sana kiiriä kulmilla, että siinä osoitteessa asuu ystävällinen ihminen. Toivottavasti ainakin kolme kaveria alkavat pian viihtyä keskenään.
VastaaPoistaOli tänään pitkään pois ja kun tulin takaisin, niin neljä oli ruokittavana. Yksi odotti rappusilla ja kolme sisällä. Just puhuttiin ystävän kanssa, että toivottavasti tuo rappusilla odotteleva tyttö on leikattu - ettei kovin monistu :D.
Poista