Kevät pakottaa liikkeelle, vaikka pilvet roikkuisivat raskaina. Synkkä taivas ei pysty hiljentämään lintujen laulua, veden kohinaa ja sulavan maan tuoksuja. Välillä aurinko tulee esille ja lämmittää kasvoja kuin parhaina kesäpäivinä.
Kävelylläni kuljen varovasti lähes naapurissa olevan autioituneen ja hylätyn pientilan pihalla. Kurkin ikkunoista, kokeilen ovia. Tila odottaa pelastajaansa tai lopullista tuhoaan. Vanhat ruuspuskat ja syreenit sinnittelevät vielä heinän keskellä. Tyhjässä navetassa on parsi parille lehmälle, nurkassa karsina sialle ja lampaalle. Vanha käsilaukku roikkuu aitan seinällä. Auton korjaaminen on jäänyt joltain kesken. Tunnelma on rauhallinen ja pikemminkin odottava kuin surullinen. Pakko taas vähän unelmoida. Mitä jos?
***
Tarjoan Lille Venillekin mahdollisuutta tulla ulos haistelemaan kevättä. Se tulee portaille, mutta kääntyy nopeasti, juoksee takaisin sisälle, eikä näyttäydy, ennen kuin suljen ulko-oven. Sitten se heittäytyy matolle selälleen ja tuntuu huokaisevan helpottuneena. Sillä ei selvästi ole aikoimustakaan luopua saavuttamistaan eduista.
Ivarin kanssa ne jo haistelevat toisiaan oven raosta kummankaan murisematta. Hitaasti hyvä tulee :).
Unelmia on hyvä olla.
VastaaPoistaMä unelmoin ja suunnittelen ihan jokaisen aution talon luona - olen tehnyt sitä aina :). Mutta eihän sitä koskaan tiedä :).
Poista