Ei ole ehtinyt päivittää blogia kun on pitänyt lukea :). Osui pitkästä aikaa sellainen kirja kohdalle, jota ei malttanut jättää käsistään. Jojo Moyesin romaanit keikkuvat ainakin Norjassa myyntitilastojen kärjessä ja ihan ymmärrettävästi.
Vaikka nämä luokitellaan viihdekirjallisuudeksi, niin ovat kyllä lajissaan erinomaisia. Vähän kliseisiä siinä mielessä, että ainakin näissä kahdessa tarinan "sisällä" kulkee rakkaustarina rikkaan ja komean miehen ja köyhän, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvan naisen välillä, mutta asiat ei mene ihan niin yksinkertaisesti.
"Me before You" on suomennettu ("Kerro minulle jotain hyvää"), mutta tämä "One plus One" taitaa olla vielä suomentamatta (ainakaan en googlaamalla löytänyt). Mukaansatempaavia, erilaisia rakkaustarinoita. Tai tarinoita, joissa on rakkaustarina mukana. Itkin ja nauroin molempia kirjoja lukiessa ja olen kuitenkin kohtuullisen kriittinen lukija. En ole koskaan ollut perinteisen viihdekirjallisuuden suurkuluttaja, ja huonosti kirjoitettu teksti tai ontuva juoni saavat minut kyllä jättämään kirjan nopeasti kesken.
Vaikka nämä luokitellaan viihdekirjallisuudeksi, niin ovat kyllä lajissaan erinomaisia. Vähän kliseisiä siinä mielessä, että ainakin näissä kahdessa tarinan "sisällä" kulkee rakkaustarina rikkaan ja komean miehen ja köyhän, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvan naisen välillä, mutta asiat ei mene ihan niin yksinkertaisesti.
"Me before You" on suomennettu ("Kerro minulle jotain hyvää"), mutta tämä "One plus One" taitaa olla vielä suomentamatta (ainakaan en googlaamalla löytänyt). Mukaansatempaavia, erilaisia rakkaustarinoita. Tai tarinoita, joissa on rakkaustarina mukana. Itkin ja nauroin molempia kirjoja lukiessa ja olen kuitenkin kohtuullisen kriittinen lukija. En ole koskaan ollut perinteisen viihdekirjallisuuden suurkuluttaja, ja huonosti kirjoitettu teksti tai ontuva juoni saavat minut kyllä jättämään kirjan nopeasti kesken.
"The One Plus One" -kirjan takasivuilla oli kirjailijan haastattelu. Kun häneltä kysyttiin, pitääkö hän itseään viihdekirjailijana, hän vastaa seuraavaa (vapaasti suomennettuna):
"Haluamatta vähätellä romanttisen viihteen kirjoittajia (jotka ovat hirmuinen joukko), vastaus on ei. Olen aina pitänyt itseäni tarinankertojana, jonka juonessa sattuu kulkemaan rakkaustarina"… "Pidän "viihdekirjailijaa" hyvin alentavana terminä - se antaa kriitikoille mahdollisuuden olla ottamatta sinua vakavasti. Ehkäpä ajattelisin eri tavalla, jos näkisin useampaa rakkaustarinoita kirjoittavaa miestä kutsuttavan viihdekirjailijaksi…"
Niinpä. Mikä siinä on, että naisille suunnattua ja naisen kirjoittamaa kirjallisuutta, oli se kirjoitettu kuinka hyvin tahansa, usein vähätellään.
No, viihdettä tai ei, niin ainakin viihdyttävää. Paikoitellen vähän kliseistä, mutta ei ollenkaan ärsyttävyyteen saakka. Myös traagista ja surullista. Varsinkin tuo "Kerro minulle jotain hyvää" oli ajatuksia herättävä, tämä jälkimmäinen muuten vain hyvä tarina. Suosittelen. Karkkia, peitto ja sohvan nurkkaan. Näitä voi lukea vähän sairaanakin, jos sattuu vaikka flunssa vaivaamaan. Eikä kumpikaan näistä lopu heti kesken: molemmissa noin 500 sivua :).
Nyt itselläni on vähän sellainen hyvän kirjan jälkeinen krapula kun ei haluaisi vielä luopua kirjan hahmoista ja heidän elämänsä seuraamisesta…
Täällä vuonossa iski yöllä flunssa kimppuun ja tänään kolottaa, viluttaa ja yskittää. Lontoon reissulta ostettu kirja, Mitch Albomin: The five people you meet in heaven on lukuvuorossa ja tuo ajatus peitosta & karkista vaikuttaa mainiolta. Kiitos kirjavinkistä myös. Hyvistä kirjoista jää todellakin sellainen kirjan jälkeinen krapula ja hahmoja tulee jotenkin ikävä :)
VastaaPoistaNo voi kurja, toivottavasti ei influenssa kuitenkaan - täällä on sitäkin aika paljon liikkeellä.
PoistaNuo molemmat on tosiaan ehdottomasti lukemisen arvoisia ja tarinat vievät mennessään. Molemmissa on myös vakavampia teemoja, The One Plus One:ssa käsitellään muuten myös kiusaamista, mistä olet itsekin monta kertaa kirjoittanut.
En tiedä, millä kielellä luet mieluiten, mutta molemmat on käännetty myös norjaksi. Tuosta The One Plus One:sta ei kuitenkaan ole vielä norjankielistä pokkariversiota ja englannikielinen oli halvempi ja kevyempi kantaa :).
God bedring!
Luin tuon Et helt halvt år. Oli ihana. Nyt meneillä (vasta) suursuosikkini Jo Nesbøn Sønnen. Ja yksi Karin Fossum odottaa yöpöydällä. Ja kaupassa tänään hypistelin yhtä Kabulista kertovaa kirjaa. Mutta en ostanut, kun olen päättänyt olla ostamatta kirjoja. Kuinkahan kauan se päätös kestää...
VastaaPoistaOlen muistaakseni tehnyt ihan saman päätöksen, ja mulla se päätös kesti eiliseen :). Ostin Jojo Moyesilta vielä yhden pokkarin ja nyt pelottaa, että jos se ei olekaan yhtä hyvä?
PoistaKuulostaa sellaiselta, jota voisi lukea myös ääneen alakerran isännälle, jos siinä kerran saa itkeä ja nauraa. Mukavia iltahetkiä tiedossa. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKyllä siinä saa itkeä ja nauraa. Löysin netistä yhden miehen kirjoittaman arvostelun ja kyllä hänkin päätyi kirjaa suosittelemaan. Niin kuin muuten kaikki, jotka ovat sen arvostelleet. Netistä löytyi hämmästyttävää yksimielisyyttä Moyesin kirjojen suhteen :).
Poista