maanantai 7. heinäkuuta 2014

Sonnijahdissa







Tässä teille vähän maisemakuvia. On tullut tuolla ravattua tänään enemmänkin, vaikka piti tulla rauhallinen sunnuntai. En malttanut olla napsimatta kuvia juostessani, koska tämä laakso on kauneimmillaan tällaisina sateisina päivinä, kun pilvet roikkuvat alhaalla. 

Aamulla heräsin sateen ropinaan ja ajattelin tyytyväisenä, että nyt voi olla sisällä ja saattaa loppuun siivouksen (sen suursiivouksen), jonka aloitin silloin joskus. Viime viikolla? Imuri on edelleen keskellä lattiaa…

Tuon ison puolen kesävieraat lähtivät sateisesta säästä huolimatta retkelle (norjalaisia kun ovat) ja ottivat koirat mukaansa. He palasivat tosin melko pian, kun toinen koirista, Zalo, oli karannut. Tai ensin karkasi oikeastaan naapurin sonni - jo kuukausi sitten. Tänään hirvikoiramme Zalo sitten onnistui sen löytämään ja lähti sonnijahtiin hihna perässään. Tuosta joesta ne uivat sitten useamman kerran peräkanaa edestakaisin yli. Etsijät olivat aina väärällä puolella, koska kiertotie lähimmän sillan kautta on kymmenen kilometriä. Uimalla niitä ei kannattanut yrittää tavoittaa. 

Itse odottelin kotona, jos karkulainen tulisi takaisin. Juoksin tuolla hiestä märkänä edestakaisin (ilman suhteellinen kosteus oli varmasti 100) koiraa huutelemassa.  Luulin jo löytäneeni sen, mutta se olikin englantilainen perhokalastaja. Kysyin herralta, onko hän nähnyt uivaa sonnia ja sen perässä uivaa sudennäköistä koiraa. Ei ollut nähnyt. Ilme oli vähän hämmentynyt.

Lopulta tuli puhelu joen toiselta puolelta, että valtatie E16:lla juoksee nautaeläin. Koirasta ei ollut havaintoa. Pian kuitenkin tuli uusi puhelu ja koira oli naapurissa. Oli uinut takaisin. Viimeksi kun se karkasi, se löytyi lastentarhan kevätretkeltä syömässä makkaraa. Nyt se oli naapurissa kahvilla. 
Sonnin kohtalosta ei ole tietoa. Sillä saattoi olla ikävä loppu. On kuulemma aika ilkeän sorttinen ja sen saaminen vapaaehtoisesti ja elävänä tälle puolelle jokea on kuulemma melkoisen haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että se on viisastunut, ja palaa kiltisti kotiin.

Muutama tunti siinä hurahti. Ei sitä enää jaksanut siivota, mutta ehkä huomenna? Huomiseksikin on luvattu sadetta ja ehkä jopa ukkosta. Tuolla se on roikkunut ilmassa koko päivän jo tänäänkin.


2 kommenttia:

  1. Olihan vaiheikas päivä.

    Äiti jo aikoinaan neuvoi, että imuria kannattaa säilyttää keskilattialla, niin että mahdolliset yllätysvieraat huomaavat, että olin kyllä juuri aikeissa ruveta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äideillä on ne parhaat neuvot :). Juuri eilen tuli yllätysvieras, jolle sanoin, että olen tässä siivoamassa… Kehoitin keskittymään kirjahyllyyn, koska se on lopultakin siisti ja järjestyksessä. Imuri on siis edelleen keskellä lattiaa...

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!