perjantai 13. kesäkuuta 2014

Suloisia suvipäiviä

















Vieraat Suomesta palasivat kotiin ja nyt talo tuntuu kaikuvan tyhjyyttään ja aamiainen tuntuu kovin yksinäiseltä. Toisaalta myös kasvimaa huutaa kitkijää ja viimeiset siemenet kylväjää. Pienet krassintaimet haluavat lopulliseen kasvupaikkaansa. On jo korkea aika. Muutakin hommaa riittää, joten kovin kauan tätä hiljaisuutta ei voi ihmetellä. 

Takana kuitenkin suloisia suvipäiviä, kukkakimppuja, ratsastusta, vuoren valloittamista 25 asteen helteessä, kirkon ihmettelemistä, yhteisiä aterioita, naurua, musisointia ja kivien maalaamista. Lomaa siis. Itsekin pääsin nauttimaan lomasta ja liikkumaan näissä kotiympyröissäni taas välillä turistina.

Nyt vieraiden lakanat kuivuvat tuulessa ja viimeiset yhteiset aamiaisastiat tiskikoneessa. Edessä on paluu arkeen, ainakin hetkeksi. 

Kesä kuitenkin jatkuu ja luonto on kauneimmillaan. Ihan joka paikkaa koristaa kukkanen. Paitsi omia kukkapenkkejäni :D. 

Mutta nyt kissa numero viisi koputtaa ikkunaan: missä aamiainen viipyy? Pitänee mennä. Mukavaa päivää - kuinka sen sitten vietättekin.

ps. kuvat on taas kerran otettu kännykällä, joten laatu on vähän sen mukainen. Tunnelma kuitenkin kohdillaan :).

8 kommenttia:

  1. Hyvä tunnelma tosiaan, näistä tulee muukalaisellekin iloinen mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin hienot ilmat, että tehtiin tosi kesäisiä juttuja. Ihan kuin itsekin olisi ollut reissussa, vaikka kotona olinkin :).

      Poista
  2. Kesäiset maalaismaisemat <3 Minä toivon pitkää ja lämmintä kesää, jotta tomaattini ehtivät kasvaa isoiksi ja kantaa hedelmää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama täällä. Mulla on kasvimaan perustus edelleen "vähän" vaiheessa ja osa siemenistä vielä kylvämättä (!), joten toivon todellakin pitkää kesää :D. Mutta jos kesä on samanlainen kuin viime vuonna, niin satoa voi saada aina tuonne lokakuulle…? Mikään paitsi puutarhanhoito ei ole tärkeää, eikä sekään ole kovin tärkeää, sanoi joku viisas.

      Poista
  3. Upposin kerran laakson pohjaan,
    Virran vierellä istuin.
    Kiipesin kerran korkealle,
    katselin kauas ja hiljaa.

    VastaaPoista
  4. Wau, miten mahtavat maisemat! Tuolla sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään vähän, että totun liikaa näihin maisemiin. En enää näe niitä tuorein silmin ja tuo wau-efekti on jo kadonnut, vaikka sielu lepää edelleen :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!