Olen Suomessa solmimassa viimeisiä langanpäitä. Taas kerran. Miten tämä irtautuminen on näin vaikeaa. Tai ainakin hidasta.
Täällä vielä muutama päivä ja ensi viikolla takaisin kotiin. Tätä toista kotia ei sitten enää ole. Tämä saattaa olla viimeinen yö tässä asunnossa, joka oli kotini lähes kymmenen vuotta. Ja tänään seinänaapurini koko tuolta ajalta tuli ensimmäistä kertaa rupattelemaan kanssani. Voi meitä suomalaisia :).
Täällä vielä muutama päivä ja ensi viikolla takaisin kotiin. Tätä toista kotia ei sitten enää ole. Tämä saattaa olla viimeinen yö tässä asunnossa, joka oli kotini lähes kymmenen vuotta. Ja tänään seinänaapurini koko tuolta ajalta tuli ensimmäistä kertaa rupattelemaan kanssani. Voi meitä suomalaisia :).
Norjassa ennen tänne lähtöäni seisoin rinteellä katsoen jokimaisemaa ja kaukaisuudessa sinisenä siintäviä vuoria. Hengitin puhdasta ilmaa ja Valdresin ihmeellistä energiaa. Sydämessä läikähti ja tippa tuli silmään. Tuli koti-ikävä, ennen kuin olin edes lähtenyt...
Facebookissa oli äsken tällainen videonpätkä uudesta kotiseudustani ja taas alkoi itkettää.
Nyt ei muuta, nauttikaa Valdresin maisemista! Ehkä hitusen ymmärrätte koti-ikävääni.
Tuo on vain kuva, linkki videoon löytyy täältä ( en saanut muuten toimimaan...)
Ihanaa, että on koti-ikävä oikeaan paikkaan, eli sinne missä olet <3
VastaaPoistaKaunis tuo video.
Se tuntuu kyllä tosi hyvältä. Täällä on toki mukava käydä, mutta mukava on palata takaisin. Koti on nyt Norjassa. Nuo videollakin monessa kohtaa näkyvät, vuoren rinteillä kiipeilevät pilvet saavat henkeni salpautumaan aina uudestaan - niin mystisen hienoja ne ovat.
PoistaMinulta kysytään edelleen, neljäntoista vuoden jälkeenkin, esim. menetkö käymään kotona kesälomalla. Minä olen useimmiten aina puulla päähän lyödyn näköinen ja vastaan, että kyllä minä kai suurimman osan lomastani olen kotona, mutta aion myös matkustaa esim Suomeen.
VastaaPoistaIhmisen on hyvä olla, kun tietää missä on kotona. Olisi raskasta haikailla jonnekin missä ei ole.
Kaipa ihmiset ajattelevat synnyinpaikkaa kotina...Ainakin tuolla meidän kylässä monet suvut ovat asuneet samoja tiloja yli kymmenen sukupolven ajan, joten käsitys kodista on vähän erilainen ja tällaisia "uusnomadeja" on ehkä vähän vaikea ymmärtää:). Mulla ei ole suomessakaan oikein sellaista paikkaa, josta voisin sanoa olevani kotoisin, vanhempani kun olivat "muukalaisia" synnyinpaikkakunnallani, joten ei ne juuret oikein sielläkään ole... Suomessa Helsinki tuntuu varmaan eniten kodilta, koska siellä asuin aika tärkeitä vuosia ja itse asiassa kauemmin kuin tuolla synnyinpaikkakunnallani. Oulu taas ei koskaan ole tuntunut kodilta, vaikka olenkin oppinut rakastamaan perämeren rantoja ja täällä asuu monta tärkeää ihmistä.
PoistaMutta tuolla pienessä norjalaiskylässä tunnen jostain kumman syystä olevani kotona. En ollenkaan ymmärrä mistä se johtuu, mutta niin vain on. Kaipa mun on täytynyt asua siellä jossain edellisessä elämässäni tai jotain. En sitä oikein muutenkaan osaa selittää... Mutta se on hyvä tunne, joten ollaan kyllä aika onnekkaita!