Paarmantappotalkoot

Ja täällä helle vain jatkuu. Parina iltana on onneksi osunut ukkoskuuro kohdalle ja helteessä ruskeaksi rapistuneet nurmikentät ovat saaneet taas vähän eloa. Kylmän alukesän jälkeen en halua valittaa helteistä, mutta eläinystäviäni käy sääliksi. 

Ei riitä, että kostea alkukesä on villiinnyttänyt kaikki pikku ötökät, jotka meinaavat syödä hevoset elävältä, mutta helle on villiinnyttänyt myös paarmat, ja hevosten katse on usein kärsivä, väsynyt ja apua anova. 

Oma osuuteni on levittää tekemääni ihmeöljyä aina iltaisin (se todellakin auttaa - myös hevosten mielestä ). Olen tarjonnut myös vilvoittavaa suihkua letkusta, mutta siitä ei osaa nauttia kuin entinen ravuri Elvira. Vähän harjausta ja pesua. Yrittänyt tappaa jokusen paarman. Rapsutukset hevoset hoitavat pääasiassa itse. Kaveripohjalta.

Ja jos ei satu olemaan kaveria lähellä, niin aina voi hyödyntää puita...

Sitä vain mietin, miten ne tietävät mistä rapsuttaa? Miksi rapsuttaa juuri kaverin jalkoja, hännänjuurta tai lautasia? 

Mutta kai sitä ystävä tietää, mistä toista kutiaa ja mistä pitää rapsuttaa, ihan ilman sanojakin. Kuunnella kun voi sydämelläänkin. Siinä meillä ihmisillä olisi oppimista.

Mutta suokoon luoja aurinkoisia ja tuulisia kelejä, jotta myös hevosystäväni voisivat nauttia kesästä...