Jos jossain välissä valitin Norjan sateisista kesistä, niin en valita enää. Enkä muuta Kreikkaan - ainakaan ihan heti. Täällä on ollut nyt jo pitkään tosi hienot kesäkelit. Vimeiset pari päivää jo melkein liiankin hienot ja yli kolmekymmentä lämpöastetta varjossa. Ruoho alkaa palaa ruskeaksi ja omakin olo muuttuu välillä tukalaksi... varsinkin aitaa maalatessa. "Joko me hukutaan tai sitten me paistutaan" totesi naapurin mies.
Aidan maalaaminen on sinänsä aika rentouttavaa ja jopa meditatiivista puuhaa. Jossain vaiheessa tekemisen tila muuttuu olemisen tilaksi, eikä enää ole väliä sillä, kuinka monta metriä sitä on tullut maalattua tai kuinka monta metriä on vielä jäljellä. Sitä vain maalaa. Hyvä zen-harjoitus, jota voisi soveltaa muuhunkin elämään. Elää hetki kerrallaan ja miettiä vähemmän menneitä tai murehtia tulevia.
Mutta siinä vaiheessa kun lämpötila varjossa lähestyi kolmeakymmentä astetta, oli pakko antaa periksi...
Mutta tulee siitä hieno. Ja koko seutu haisee ihanasti tervalta. Samoin kuin maalari.
Ja tänään lämpötila ajoi minutkin järveen. Ihan kunnolla uimaan ja sukeltelemaan. Siitä edellisestä kerrasta on kuulkaa jokunen vuosi...
Kauniita kesäpäiviä teille kaikille. Yritetään nauttia, vaikka tämä pohjolan kesä onkin tällainen. Liian kylmää tai liian kuumaa - harvoin ihan sopivaa.
Tai jospa se ei olekaan kesässä se vika? Jospa se onkin omissa asenteissa ja odotuksissa? Kesä on kesä ja juuri sellainen kuin sen kuuluu olla. Sitä vain ajattelee, että kesän pitäisi sopeutua omiin odotuksiin, mutta ehkä sitä itse pitäisikin sopeutua kesään. Satoi tai paistoi.
Minusta sellaista ei olekaan pohjoismaissa kuin liian kuuma... Siis eräänä päivänä pari viikkoa sitten oli 31 astetta lämmintä ja olin aivan paratiisissa. Paljon kuumempikin passaisi minulle. No, heinäpellolle en lähtisi moiseen lämpöön mutta muuten... mitä kuumempi sen kivempi :) Ole onnellinen.
VastaaPoistaJa tervanhajuakin saat tuoksutella, eräs ihanimmista hajuista maailmassa.
Niin, kaipa sitä pitää sopeuttaa omat työtehtävätkin ilmanalan mukaan :). Jättää aidanmaalaaminen vähemmälle ja siirtyä aina välillä vanhojen hirsiseinien sisälle viilentelemään :). Tai sinne vuoristojärveen.
PoistaKyllähän tämä helle vähän rajoittaa tuorta tyontekoa. Mutta täytyy tehdä töitä joko valoisina kesäiltoina tai aikaisin aamusta, on meillä nyt periaate. Eilenkin vielä yhdeksän jälkeen laitettiin laitumen vesiasioita kuntoon. Aamusta ei näköjään päästä aikaisin ylös enää. Kesä on tehnyt tehtävänsä tuon vuorokausirytminkin kanssa. Hyvä niin.
VastaaPoistaTäällä ihan sama ongelma. Vasta yhdeksän jälkeen illalla vein noita hirvikoiria kävelylle, öljysin hevosia ja kastelin puutarhassa. Aamutkin olisi hyvää työaikaa, mutta kun ei sitten pääse ylös ajoissa kun on heilunut ulkona puoleen yöhön... Mutta yritetään nauttia - tämä on taas ohi ennen kuin huomataankaan :).
PoistaHieno aita,Hanne! Terveiset Kittilästä,täällä laitettiin kalsarit ja kuumaa teetä termariin,ollaan lähössä vanhalla inkkarikanootilla kalaan.
VastaaPoistaEikö olekin? On siinä maalaamista (tai tervaamista oikeastaan), mutta tulee siitä kyllä hieno. Täällä kalsarit ja tee tuntuvat kovin etäisiltä ajatuksilta, mutta kalaretki kanootissa kuulostaa hauskalta. Toivottavasti saitte kalaa. Meillä on joki vaihteeksi niin alhaalla, että sieltä saattaisi saada kalaa ihan käsipelillä....
PoistaMaalaaminen on rauhoittavaa. Viime kesänä maalattiin taloa, ja miehen mielestä minä keskityin täydellisen tekemiseen vähän liikaa kun olisi vain pitänyt äkkiä sutia maalit seinään. ;)
VastaaPoistaMaalaaminen on tosi rentouttavaa! Tänään sain urakan loppuun ja aamupäivällä olikin oikein miellyttävä maalauskeli :). Tuossa yhden jälkeen oltiin tosin taas sellaisissa lämpölukemissa, että maalaaminen olisi loppunut joka tapauksessa...
PoistaMutta vaikka nurmikko kuolee kuivuuteen ja muuttuu ruskeaksi, niin hyttyset, polttiaiset ja muut kiusankappaleet eivät häviä mihinkään...