lauantai 13. heinäkuuta 2013

Erikoisia kohtaamisia vuorilla

Pitkästä aikaa ajoin tänään vieraani kanssa Reinlin sauvakirkkoa ihailemaan. Muistatteko? Se sama kirkko, jonka Huldra-ihmiset ovat tähän paikkaan siirtäneet. Maisema oli edelleen yhtä avara, vanhat hirsiseinät yhtä vaikuttavat ja kirkko yhtä sympaattinen kuin ennenkin. Sehän tuntuu ihan elävältä ja olisi varmaan sanonut "terve taas", jos olisi osannut puhua. Tai ehkä se osasikin. Vähän eri kielellä vain ja viesti tuli perille.


Kirkon portin ulkopuolella on pieni mökki, josta voi ostaa opastetun kierroksen ja erilaisia matkamuistoja. Pohdin ystäväni kanssa, että saakohan sieltä kahvia. Nyt kun teki niin kahvia mieli ja olisi hienoa istahtaa hetkeksi aloilleen tässä maisemassa ja raikkaassa vuori-ilmassa. Kävelimme sisään mökkiin, siellä vanha rouva oli juuri mittamaassa kahvia kahvipannuun, ja sanoi: "Tulittepa sopivasti, haluatteko kahvia?".

Juotiin kahvit Mariannen kanssa (tultiin tutuiksi). Ilmaiseksi, koska kyseessä oli tuon oppaan oma kahvinkeitin - kahvilaa siellä ei ole eikä kahvia myynnissä :). Marianne tarjosi meille myös keksiä, oman kylän (melkein) tyttöjä kun olen. :). Naapurinkin rouva tuli hetkeksi paikalle istumaan. Siinä sitten rupateltiin hetki naisten kesken. Senkin kuulin, että kirkko kuulemma heiluu kovalla tuulella ja pitää narisevaa ääntä kuin vanha puu. Mutta se ei haittaa mitään, koska kirkon rakenteet on tuettu puiden juurilla. Silloin 700 vuotta sitten. 

Lupasin mennä toiste ja ostaa oikein opastetun kierroksen.

Nyt juon pullon olutta, kynttilä palaa pöydällä, valkoiset pionit tuoksuvat maljakossa ja radiossa soi pehmeä jazz. Ulkona on vaihteeksi pilvinen ilta ja elämä tuntuu oikein hyvältä.

6 kommenttia:

  1. Onpas sympaattisen oloinen kirkko - ja niin taisi olla kirkonemäntäkin;)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailen taas vähän viiveellä: viikonloppu oli mukava, toivottavasti sielläkin. Ja nyt mukavaa viikkoa :). Tuo kirkko on tosi sympaattinen ja seisoo vuorella, josta on huikaisevat näkymät pitkälle. Ja tuon kirkonemäntä oli hauska, otti meidät vastaan ikäänkuin olisi odottanut meitä ja sitten juotiin kahvit. Vaikka tuolla käy paljon turisteja :).

      Poista
  2. Tuossa kirkossa on jotain kummaa taikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on se kyllä aika taianomainen. Aina sattuu jotain vähän kummallista tai poikkeavaa kun käyn siellä. Ja se on aivan käsittämättömän hienolla paikalla.

      Poista
  3. Ulisevat, nitisevät, kolisevat ja muuten ääntelevät rakennukset ovat viihtyisiä paikkoja. Sellaisissa viihdyn. Ja luonnollisesti jos ne vielä ovat vanhoja monenlaisia aikakausia nähneitä niin mielenkiinto sen kuin lisääntyy. Luulen että mikäli asuisin teidän kulmilla usein tuossa kirkossa pistäytyisin. Ne tarinatkin oli niin kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan erityinen kirkko ja ihan erityisellä paikalla. Haluaisin itsekin mennä sinne joskus oikein tuulisella säällä istumaan :).

      Täällä meilläkin on tuo Navetta/lato kompleksi osittain 1700-luvun puolelta ja kun pesin noita vanhoja hirsiseiniä ennen teateriesitystä mäntysuovalla, tein se erityisellä hellyydellä. Tunnen niin hirvittävän paljon kunnioitusta noita vanhoja seiniä kohtaan. Miten ne ovat kestäneet aikaa ja kuinka paljon työtunteja niiden takana onkaan!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!