Te, jotka seuraatte paljon blogeja, tiedätte ne blogistit joiden elämä on vähän liian täydellistä. Joilla tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä muilla. Ja energiaa pienen kylän verran. Joiden blogeja on niin kiva lukea, mutta ei oikein tiedä herättääkö ne enemmän kateutta vai ärsytystä... Täydellinen elämä, täydellinen koti, täydellinen perhe ja sitten vielä täydellinen blogi. Olen joskus löytänyt itseni laskemassa, onko tuon kaiken tekeminen yhden päivän aikana mahdollista... edes teoreettisesti?
No mutta minäpä olen viettänyt tänään täydellisen blogistin täydellisen päivän. Tai omasta mielestäni aika täydellisen... Kuunnelkaapas seuraavaa...
Minä, joka olen aina ollut illanvirkku. Yökukkuja. Minusta on tullut viikossa aamuihminen. Noin vain. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Ja kun aikaisin herää, ehtii päivän aikana vaikka mitä.
Heräsin siihen, kun ikkunaan takaa alkoi kuulua liikehdintää ja kavioiden ääniä. Erehdyin kurkistamaan verhon raosta. Yritä siinä sitten kääntää kylkeä kun tunnet nuo katseet mielessäsi... Eli kello kuudelta aamujogurtti, pipo päähän, toppataki päälle ja ulos heinätöihin. Begnan rannassa kuului haukan vihellys ja olo virkistyi kummasti kauniin kirpeässä kevätaamussa. Hevosten hörähtelyä ja heinän tuoksua.
Sitten lampaankyljysten ruskistamista ja pata uuniin hautumaan. Tämä siis aamukahdeksalta. Paljon valkosipulia. Olipa hyvää, vaikka en suuri lampaanlihan ystävä ole ollutkaan. Piti aloittaa kokkaaminen aikaisin, että ehti laittaa leivän uuniin...
Tadaa! Elämäni ensimmäinen kattilaleipä, jonka olin leipaissut kohoamaan jo edellisenä iltana. Ja kuinka ollakaan, se onnistui ihan nappiin heti ensi yrittämällä.
Ja terveellinen leipä tietenkin. Vähän vehnäjauhoja mutta enemmän spelttiä ja ruisjauhoja. Eikö ole kaunis? Rapea kuori, maukas sisältä. Teen muuten toistekin.
Oli mukavaa, että oli tuoretta leipää, koska klo 13 oli sovittu treffit ja lähdettiin topturille eli huippua valloittamaan - taas Stamskollenille....
Päivä oli täydellinen. Aurinko paistoi, mukana ystäviä ja reput täynnä eväitä. Mm. siis tuoretta leipää ja lampaakyljyksiä :)
Ja sitten kotiin. Aidan takan seitsemän hörisevää ja nälkäistä hevosta. Kaksi nälkäistä kissaa tuossa verannalla, kumpikin omassa tuolissaan ja omalla lampaantaljallaan. Ja sisällä toiset kaksi nälkäistä kissaa. Ne kaksi, jotka olen itse ottanut huolehdittavakseni. Nuo kaikki muut ovat tulleet puolivahingossa. Valinneet pikemminkin minut kuin minä ne. No sitten ruokaa nälkäisille eläinystäville. Vaatteiden vaihto ja sitten syömään ystävien luo...
Tuttu ja rakas maisema. Valdreshornet eli tuttavallisemmin Puttekollen. Tuolta on muuten otettu se blogini etusivun kuva.
Ja nyt sitten illan päätteeksi vielä tietenkin valokuvien siirtoa koneelle, niiden käsittelyä ja blogin kirjoittamista. Niin kuin kunnon blogistin tulee tehdä :D.
Mutta ennen kuin halkeatte kateudesta, vielä yksi kuva.
Kätevä emäntä on laittanut ruokaa, leiponut, ulkoillut ja hevostellut. Mutta vielä kätevämpi emäntä olisi ehkä purkanut muuttolaatikoita ja laittanut tavaroita paikoilleen :D. Nyt taulut roikkuu miten sattuu, puolityhjiä pahvilaatikoita on pitkin ja poikin...punainen nahkasohva on toistaiseksi talon puolesta, ei ihan omaa tyyliäni... Mutta kyllä se tästä.
ps. Kattilaleivän reseptejä löytyy ihan googlettamalla kattilaleipä. Valmistaminen vie vähän aikaa, mutta on tosi, tosi helppo ja tosi hyvä. Suosittelen! Ja opin tällä kertaa toisen virheistä - taikina pitää jauhottaa oikein kunnolla, jotta se irtoaa tuolta kattilasta...
ps.2 Kaikki te ahkerat "täydelliset"blogistit. En kohdistanut noita alkujuttuja kehenkään erityisesti. Kateuden ja ärsytyksen tunteet ovat vain omaa pikumaisuuttani ja saamattomuuttani. Tänään sitten huomasin, että ainakin noin periaatteessa yhden päivän aikana voi saada aikaiseksi yllättävän paljon.
Mutta nyt nukkumaan. Tällainen päivä vaatii veronsa, eikä tule ihan heti toistumaan. Huomenna puran laatikoita :).