Tiimityötä

Mihin tämä aika oikein menee? Viikot vain hurahtavat ohi ja taas on perjantai...Itse olen suunnitellut ja miettinyt ja miettinyt ja suunnitellut - täällä kun on aika paljon suunniteltavaa ja mietittävää. Ja ensi viikolla tulee mies ja kaivuri avuksi. Pitäisikö käydä ostamassa spraymaalia, niin että voisi maalailla maahan viivoja niin kuin puutarhaohjelmissa? Tuosta kaivetaan, ja tuosta ja tuonne... Kasvimaan paikka on kuitenkin jo päätetty... 

Tänne marjapensaiden taakse pellon laitaan. Ehkä noin aarin aluelle niitä kasvulaatikoita vai kohopenkkejä vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Høybed norjaksi. Ja sitten perunamaa. Ja raparperia. Elämä tulee olemaan taistelua rikkaruohoja vastaan, mutta niin se on tällaisella tontilla ihan joka paikassa. 

Mutta jottei elämä menisi ihan suunniteluksi, niin kaivoin Suomesta mukanani tuomat kuopsutusvälineet vintiltä ja aloin kaivaa esiin heinän alle hautautuneita raparperejä. Tänne on istutettu nimittäin tosi paljon raparperia, jotka ovat kuitenkin jääneet hoitamatta. osa nistä on kadonnut, mutta löysin kuitenkin neljätoista raparperin alkua :). Raparperipiirakasta taitaa tulla kahvilan bravuuri. Onko jollain erityisen hyviä reseptejä?

Mutta koska hommaa riittää enemmän kuin tarpeeksi, jouduin nyt tyytymään ensiapuun Kitkin pahimmat heinät, kaivoin ympärille sellaisen vallihaudan, ja täytin sen siten hevosenlannalla. Meillä on täällä nimittäin lannoitetehdas omasta takaa. Enkä laittanut tuota lantaa suoraan rapaperin juurille , vaan vähän kauemmaksi, kun se on suht tuoretta tavaraa. 

Ja lannoitetehtaan tuotantolinjan pojat valvoivat tarkkaan lastausta. Oli kuin kaupungin työmaalla: yksi lapioi ja seitsemän seurasi vieressä :D. 

Olen vähän miettinyt tuota hevosenlantaa. Että mahtaako se olla sellaisenaan liian tuhtia tavaraa - vaikka olisi kunnolla palanuttakin. Onneksi Johanna "Eilistä paistoa"- blogista on testannut tuotteen jo viime vuonna ja tulokset vakuuttivat niin, että enpä taida paljon muuta käyttääkään. Hiekkaa voin lisäillä joillekin kasveille. Ja suoraan kasvimaalle käytetään jo pari vuotta kompostoitunutta lantaa. Kukille tuoreempaa.

Mutta nyt hommiin - työt ei etene blogia kirjoittamalla :). Täällä aurinko paistaa ja ilma on melkein liian täynnä linnunlaulua. Lannoitetehtaalla ei stressata, siellä vedetään lonkkaa ja nautitaan keväästä. Muistetaan mekin nauttia, ettei se livahda ohi huomaamatta!

ps. sitten tuli talon isäntä kitkemään... käy se noinkin. Mutta juurineen ei lähde :D.