perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kasvun ihme


Siinä se on. Siitä se lähtee. Ajatelkaa, että yhdessä noin pienessä voi olla monta tomaattia. Ja niissä jokaisessa taas uusien tomaattien siemen. Katkematon ketju hamaan tulevaisuuteen. Kasvun ihme.


Ja näistä se lähtee myös tämä jonkin sortin hulluus. Se, mikä saa joka kevät sekoamaan kaupan siemenhyllyllä. Näkemään lopultakin aika suuren vaivan, pesemään maitotölkkejä ja jogurttipurkkeja. Kantamaan multaa kaupasta. Raivaamaan tilaa talon parhaan ikkunan edestä. Täyttämään pienen pieniä istutusruukkuja. Elämään mullan hajussa.


Mutta se sama hulluus saa myös juoksemaan joka aamu ensimmäisenä kurkkimaan istutuslaatikon muovin alle. Joko näkyy jotain? Joskus olen käyttänyt jopa suurenuslasia... Pettymään aika monena aamuna, mutta sitten kyllä melkein kiljahtelemaan riemusta, kun ensimmäiset pienen pienet taimen alun alkavat ponnistaa mullan alta. Tai ainakin hymyilemään leveästi. Taas onnistuttiin!


Aikaisemassa elämässäni minulla on ollut muutamia hetkiä ja tilanteita, joissa olen tuntenut täydellistä onnea. En puhu nyt mistään huippukokemuksista ja riemunkiljahduksista, vaan sellaisesta hiljaisesta, tyynestä onnen tunteesta. Hetkestä, jolloin on ollut täydellisesti läsnä ja halunnut olla juuri siinä, eikä missään muualla. Pieniä hetkiä, mutta niin merkittäviä, että ne muistaa. Toinen oli hevosten parissa, mutta toinen oli entisellä mökilläni, kasvimaalla. Hetki, kun seisoin kasteesta märällä kasvimaalla, oikaisin puutunutta selkääni kädet multaisina ja näin kitketyn rivin ja kaiken sen vihreän ympärilläni. 


Tänä vuonna tämä istutustouhu on jotenkin vielä merkittävämpää. Sillä nyt nuo pienet siement eivät lupaa vain tomaatteja, vaan niissä piilee myös paljon enemmän. Ne saattavat pitää sisällään kokonaisen keittiöpuutarhan ja kasvimaan. Kesäkahvilan. Paljon työtä, mutta rajattomasti mahdollisuuksia. Vaikka ruukuissa ei vielä idäkään, niin mielessäni itävät jo kaikenlaiset suunnitelmat ja ideat...


Innostus puutarhanhoitoon jakaa ihmisiä. Tai kaikki varmasti nauttivat kauniista puutarhasta, mutta kaikki eivät nauti sen tekemisestä ja hoitamisesta. Toisaalta ymmärrän sen ihan hyvin. Se on usein rankkaa työtä ja lopputuloksesta ei ole mitään varmuutta. Halla vie, tuholaiset syö, kuivuus näännyttää tai sade mädättää. Mutta itse koen, että tärkeintä ei suinkaan ole lopputulos, vaan koko prosessi. 

Se on tietenkin melkoista ylellisyyttä. Aikoinaan lopputulos saattoi olla suorastaan elintärkeää. Mutta kyllä silloinkin joukkoon mahtui aina myös joku kaunis kukka. Ihan vain sielun ravinnoksi.


Jos haluat onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. 
-Kiinalainen sananlasku-


Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. 
-Cicero-


Siemen, joka on kätketty omaan sydämeen, on näkymätön puutarha. 
-Kahlil Gibran-



8 kommenttia:

  1. Ihana juttu :) Paljon onnea sinulle tulevan kesän haasteisiin.
    Minulla on vielä jossain hukkajemmassa vaikkasunmitä viimekesän alelaareista haalittuja siemeniä. Ehkä löydän ne sitten tulevaksi talveksi...

    En tiedä mikä hitto siinä minun vihreässä basilikassa nyt maksaa - ei idä millään - ei mullan alla eikä päällä. Uusi siemenkylvö taitaa olla jo vähän myöhäistä ja ajattelinkin kokeilla ostaa Lidlistä yhden basilikapuskan ja juurruttaa pistokkaista taimet. Sitäkään en ole tosin vielä koskaan kokeillut.

    Huomasin että minullahan on puutarha ja kirjakokoelma... Mitään ei siis puutu paitsi vihreää basilikaa :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos! onnea varmaan tarvitaan. Ja kaunista kesää. Toisaalta ei tässä sen ihmeempiä investointeja ole - lähinnä oma työpanos:).

    Mullakin on vielä monta pussillista siemeniä istuttamatta ja osa vielä ostamattakin.... Basilikat ja tomaatit ovat varmaankin jo myöhässä, mutta katsotaan. Ei sitä tiedä näitä vuoriston ihmeellsisä energioita :). Viime vuonna tomaattien itämisen piti pussin mukaan kestää yli viikon, mutta ne iti kahdessa päivässä... Viikon kuluttua ne oli jo viisi senttiä pitkiä. Ja pian minulla olikin 20 kpl tukevia ja komeita taimia ja olin niiden kanssa lopulta ihan pulassa - minulla kun oli vain kaksi ämpäriä tomaattipenkkinä :).

    Jospa niissä basilikan siemenissä on jotain vikaa? Pitäisi varmaan kokeilla toista pussia? Itse olen joskus istuttanut noita kaupan basilikoita multaan ja hyvin on toiminut sekin. Pistokkaita en ole kokeillut :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania nuo lainaukset, ja niin tosia!

    Oikein hyviä ja menestyksellisiä kasvusäitä sinne. Oikein hyvin tiedän tunteen, jota kuvailit. Entä se riemu, kun kuolleeksi tai kuolevaksi luultu kasvi yhtäkkiä herääkin eloon? Tunne on aivan mahtava!

    Mekin aletaan kohta istuttaa yrttejä ja salaattia, kunhan ollaan varmoja, ettei kova kuumuus enää palaa. Ja rikkaruohojen kitkeminen on kyllä yksi maailman terapeuttisimmista hommista :-)

    VastaaPoista
  4. Maailmalta löytyy muuten lukemattomia runoja, aforismeja ja vertauksia puutarhaan liittyen. Ja kirjojakin. Ja maalauksia :). Eli se on kyllä inspiroinut lukemattomia taiteellisia ja vähemmän taiteellisia sieluja jo ennen meitä. Siinä on ehdottomasti terapeuttisia elementtejä ja myös henkisiä ulottuvuuksia. Onhan Zeniläisetkin kehitelleet ihan oman puutarhan. Siinä välttyy kitkemiseltä, mutta rikkaruohojen kitkeminen on mielestäni kyllä ihan yhtä terapeuttista kuin hiekan haravointi :D

    Tiedän tosin paljon ihmisiä, jotka suorastaan inhoavat puutarhanhoitoa. Usein kyse on siitä, että nuo ihmiset ovat lapsena asuneet maalla ja joutuneet kitkemis- ja harvennushommiin jo pienenä - kitkeminen kun on lapsen pienille sormille sopivaa työtä :). "Environmentally traumatized", ympäristön traumatisoimia. Hyvä termi, jonka opin vähän aikaa sitten yhdessä koulutuksessa ja joka sopii tosi hyvin moneen paikalliseen tälläkin seudulla. 60- ja 70- luvulla Norja kun oli vielä aika köyhä maa ja elämä näissä suurissa ihanissa taloissa saattoi olla rankkaa.

    Jostain luin/ kuulin hauskan jutun ajalta, jolloin lapsityövoimasta ei puhuttu vielä yhtään mitään. Muistaakseni isoisä oli todennut lapsenlapsilleen, että "nyt kun lapset ovat niin ahkerasti tehneet töitä, niin voitte pitää vapaata ja joutessanne vaikka kitkeä kasvimaan" :D

    VastaaPoista
  5. Onnea istutuksiin:) MÄ olen vähän huono noissa. KOkeillut monta kertaa, mutta... ainut kerta kun olen onnistunut oli kun miellä oli lasitettuparveke. Siellä oli lämpöä ja valoa ja jopa minä sain siemenistä jotain valmista.
    Ps. Juuri Kerpusta ja Paheesta oli kyse:) Kävin siellä joka su kaverini kanssa. Ruokintaa ja sisälleottoa vastaan saatiin ratsastaa ilmaiseksi:) Ihan parhaita heppoja:)

    VastaaPoista
  6. Yritin vastata jo eilen, mutta eijostain syystä onnistunut :). Ei nuo viljelykset mullakaan aina onnistu, mutta jotenkin juuri se epävarmuus on niin oleellista. Sitten kun onnistuu, niin ilo on moninkertainen :).

    Kerppu ja Pahe, samat hepat :). Meillä olisi varmaan muitakin tuttuja. Pyörin aikoinaan siellä Lohjan-Kirkkonummen- Siuntion suunnalla hevoshommien puitteissa vähän muutenkin :).

    VastaaPoista
  7. Kirjakokoelma löytyy, mutta puutarha on vähän vaiheessa. No, projekti jatkuu taas kun tuo lumipeite on kadonnut, mutta aikamoisia haasteita siellä edelleen on, kun paikka ei todellakaan ole mikään ihanteellinen kasvualusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulkaa käymään peräkärryn kanssa, niin saatte kärryllisen hevosenlantaa parantamaan sitä kasvualustaa. tai vaikka kaksi kärryllistä :D. Mutta kyllähän puutarhan perustaminen kestää vuosia - tai se, että siitä tulee oikein puutarhan näköinen. Ja toisaalta niin sen kuuluu ollakin. Itse en voisi ajatella, että hankkisin viherrakentajat pihaan tekemään minulle valmiin puutarhan - vaikka se jossain tapauksissa voi ihan järkevää ollakin.

      ja tuo lumipeite on alkanut kadota pelottavan nopeasti.... tässä tulee vielä kiire.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!