Hyvä joulu

En tiedä, onko täydellistä joulua muualla kuin Carl Larssonin maalauksissa, mutta kun ajattelee taaksepäin, niin olen saanut kokea elämässäni aika monta lähes täydellistä joulua. Varsinkin silloin lapsena. Nyt jos ajattelen, niin sellaisen lähes täydellisen joulun viettäisin varmaankin omien läheisteni kanssa, mutta se ei ollut nyt mahdollista. 

Lähes täydellinen joulumaisema olisi voinut asiaa vähän auttaa, mutta sitäkään ei voi nyt kehua, koska täällä(kin) sataa lorottaa vettä, ja se lumi, josta olemme iloinneet, on muuttunut kaiken peittäväksi sileäksi jääpinnaksi. No, minulla on ollut kuitenkin hyvä joulu. Oikein hyvä. Ja se jatkuu tietenkin edelleen. 

Hyvä joulu tarkoittaa minulle täydellisen kaunista, tiheää, pientä joulukuusta. Niin täydellistä, että tuli jälkeenpäin huono omatunto, kun olin sen metsästä itselleni ottanut...

Ei paljon lahjoja, mutta mieluisia lahjoja...

Ei paljon herkkuja, mutta itse tehtyjä herkkuja…

Ja ennen kaikkea rauhaa ja levollista mieltä. Kynttilän valoa, joululauluja, puhtaita lakanoita. Ja ystäviä.

Aloitin oman jouluni oikeastaan vasta aatonaattona. Ennen sitä en juurikaan kuunnellut joululauluja tai syönyt jouluherkkuja, ja ehkä sen takia, kaikki tuntuu nyt kovin jouluiselta. Vesisateesta huolimatta. 

Levollista joulun jatkoa. Levätkää, nauttikaa ja kerätkää voimia. Vanha kiire on takana, seuraavat kiireet vielä edessä, joten nyt saa vain olla ja nauttia.

Tähän yksi oma lempijoululauluni. Sellainen harvemmin kuultu. Myös meidän Ineksen lemppari. Silläkin on lempijoululaulu - uskokaa pois :).

Adventtiaika

Adventtiaika on joulun odotuksen aikaa, mutta myös vuoden pimeintä aikaa. Itse odotan jouluakin enemmän talvipäivän seisausta ja pimeyden taittumista, mutta yritän nauttia myös tästä hämäryydestä. Nyt on lupa ottaa iisisti. Uudenvuodenlupaukset eivät vielä kolkuta omaatuontoa. Saa syödä suklaata ja nukkua jos nukuttaa.

Jouluisia juttuja ja kynttilöitä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä nurkkiin, mutta täysi jouluvarustus saa vielä odottaa. Vähän voi jo kuunnella joululauluja, mutta vain vähän.

Tänään heräsin valkoiseen aamuun - ulos oli satanut parikymmentä senttiä uutta pehmoista lunta. Maailma oli valkoinen ja hiljainen. Hevosten kaviot eivät kopisseet kovaa jäätynyttä maata vasten, vaan  ne leikkivät lähes äänettömästi lumihangessa. Vähän lumitöitä ja päälle kaakaota kermavaahdolla ystävän kanssa.

Kissatkin haluavat olla nyt sisällä. Nämä omat täällä sohvalla nukkumassa, talon kissat satulahuoneessa.  Toinen lampaantaljalla, toinen satulan päällä :).

Minulle on tullut tavaksi mennä vielä illalla myöhään ulos. Käyn ihmettelemässä tähtiä, katsomassa, että hevosilla on kaikki hyvin ja sanomassa hyvät yöt noille satulahuonekissoille. Äsken hiippailin tuolla ulkona pimeässä ja lumessa pyjamahousut jalassa, annoin hevosille vähän heiniä yöpalaksi ja kävin paijaamassa kissat. Joulun läheisyys on tehnyt tehtävänsä ja olen ilmeisesti muuttumassa tontuksi - toivon tapaavani virkaveljeni jonain iltana tuolla kierroksellani :).

Yrittäkää nauttia enemmän kuin stressata. Ne parhaat asiat ovat lopultakin hyvin yksinkertaisia. Yhdet piparit tuoksuvat ihan yhtä hyvälle kuin ne kymmenen sorttia. Pöly ja likaiset ikkunat eivät näy kynttilän valossa. Olkaa yhdessä kotona, ei kauppakeskuksissa. Tehkää käsillä enemmän kuin ostatte valmiina. Kuunnelkaa joululauluja ja polttakaa kynttilöitä. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto - edes siellä omien seinien sisäpuolella. 

Levollista adventtiaikaa!

Aamu

Olen oppinut nauttimaan aamuista. Nyt kun hevoset ovat tuossa takapihallani, saan kuulla ovesta ulos astuessani ensimmäiseksi lämpimiä hörähdyksiä - enkä tiedä parempaa hyvän huomenen toivotusta :). Toisinaan aamut ovat suorastaan taianomaisia. Niin kuin eilen.

Nouseva aurinko värjäsi taivaan kultaiseksi ja punaiseksi. Maisema oli epätodellinen. Ja kaiken kruunasi vielä neljä joutsenta, jotka huutaen lensivät tuon punaisen taivaan halki aamun valoa kohti.

Täällä eletään muuten nyt sellaista paikallista "vuoristokaamosta". Aurinko ei jaksa enää nousta vuorten yli paistamaan tähän pihaamme.  Olemme täällä varjossa reilun kuukauden verran. Mutta jos haluaa nähdä auringon, niin onneksi ei tarvitse kiivetä edes kovin korkealle tai ajaa kovin pitkälle. 

Hyvät ja huonot uutiset

En ole jaksanut edelleenkään oikein innostua tästä blogin päivittämisestä - en tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Nyt kun menin pitkästä aikaa tuonne bloggeriin, blogissani on käyty tasan 22 222 kertaa...hmmm. 

Oli sitten sellainen luku, että oli ihan pakko katsoa, mitä luku kaksi tarkoittaa numerologiassa. Jospa sieltä löytyisi joku vihje. Googlasin, ja numerologiaa näytti olevan monenlaista samoin kuin tulkintoja, mutta yksi puhutteli:

2. 

Vuorovaikutus, yhteistyö, diplomatia, herkkyys, sopeutuminen. Kakkonen etsii rohkeutta ilmaista itseään ja koska on haavoittuva, kohtaa vaikeuksia, kunnes oppii luottamaan omaan totuuteensa, eikä niinkään yleiseen mielipiteeseen. (teksti löytyy täältä)

Mitäs sanotte? Aika uskomatonta! Ei hassumpi ohje tähän pulmaan. Ja aika hyvä ohje ihan jokaiselle blogin pitäjälle. Puhutteli ainakin minua kovasti, ja vastasi kysymykseeni.

Numerologiaan sinänsä en ole koskaan oikein uskonut. Tai en tiedä siitä oikein mitään, joten en voi sanoa uskonko vai enkö usko, mutta sanotaan, että siihen on vähän vaikeaa uskoa. Mutta sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä.

Uskon kuitenkin siihen, että kun jokin oikein askarruttaa, kannattaa olla herkkänä ja seurata vihjeitä. Kuunnella herkällä korvalla ympäristöään ja olla hereillä. Vastaus saattaa löytyä yllättävästä paikasta ja yllättävällä tavalla. Koska uskon myös siihen, että meitä opastetaan ja autetaan kun vain pyydämme apua. Sitä en tiedä kuka tai mikä se auttaja on. Enkeli? Opas? Jumala? Vai ehkä oma sisäinen viisautemme?

Sain tänään myös toisenlaisen "neuvon", joka sai minut nauramaan ääneen. Olen tainnut mainita, että olen etsinyt koko syksyn kanttarelleja, mutta en löytänyt yhtäkään. Kävellyt pitkin ja poikin. Mutta ei kantarellin kantarellia. Mutta sitten tänään

Kaunis, täydellinen kantarelli. Umpijäässä tietenkin - täällä on ollut jo viikon verran yli kymmenen astetta pakkasta. Mutta kanttarelli kuitenkin. Lopultakin! Ja arvatkaa mistä se lopulta löysin?

Tästä oman taloni kulmalta! Kaksi metriä makuuhuoneeni ikkunasta! Eli ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, aika usein ne ratkaisut ovat ihan siinä nenämme edessä :). 

Muuten tänne kuuluu monenlaista. Hyviä ja huonoja uutisia. Lattialämmitys hajosi. Ulkona on ollut yli kymmenen asteen pakkasia, vaikka säätiedotuksen mukaan pitäisi olla nollan tietämillä. Vietin unettoman yön asuntooni tulleen hiiren takia. Ja tänään, lauantai-illan kunniaksi, poskihammas lohkesi ihan kunnolla... Aika pieniä vastoinkäymisiä kylläkin.

Mutta ne hyvät uutiset sitten. Eilen toin hevoset takasin tähän omaan pihaan - lopultakin uudet pihatot ovat sillä mallilla, että niitä voi jo käyttää. Pakkasen seurauksena ulkona on uskomaton tähtitaivas, ja kun kävin sitä äsken ihailemassa, hevoset hörisivät kuun valossa. Nekin seisovat nyt tuossa talon takana. Ja viime yönä myös ystäväni kettu kävi laulamassa minulle tuutulaulun makuuhuoneen ikkunan alla omalla, persoonallisella äänellään :). Taisi olla sama kettu, joka kävi laulamassa minulle myös nukkuessani täällä ensimmäistä yötäni.

Joten katsotaan, mitä tämän blogin kanssa tapahtuu. En ole lopettamassa, mutta jotain uutta yritän keksiä. 

Kuukauden kuluttua päivät jo pitenevät! Nautitaan pimeydestä niin kauan kuin sitä kestää- pian se on taas muisto vain!

ps. jos joku ihmettelee: käyn täällä aina seuraavana päivänä oikolukemassa ja korjailen pahimmat kirjoitus- ja ajatusvirheet, joskus muutan jopa otsikon, joten tekstiin saattaa tulla pieniä muutoksia sitten ensilukeman. En katso kuitenkaan tarpeelliseksi noita muokkauksia tekstiin merkkailla, ellei kysymys ole jostain suuremmasta muutoksesta tai lisäyksestä.

Valoa pimeyteen

Näyttää vähän siltä, että tuo lumi on tuulut jäädäkseen. Ei sitä paljon ole, muuta sen verran, että valaisee maiseman. Hevosten iltaruokintaa on voinut siirtää, koska nyt näkee pimeälläkin.

Ja varsinkin, kun kuu on tarjonnut apuaan muutamana iltana. Tänäänkin se kävi kurkistamassa just silloin, kun kävin viemässä iltaheiniä. Sitten se meni taas piiloon, kun homma oli hoidettu. Kiitokset kuulle tai sille, joka niitä pilviä siirtelee :).

Flunssakin on selätetty, joten nyt jaksaa taas paremmin. Mutta koska tänään on ensimmäinen ilta, kun en sammunut tuohon sohvalle ylipitkille ja liian myöhäisille päikkäreille, ajattelin vetäytyä nyt ihan oikeasti yöunille tällaiseen suht normaaliin aikaan. 

Toivon lunta teillekin. Ei paljon, mutta vähän pimeää taittamaan. Niistä oikein hiihtokeleistä ehtii nauttimaan sitten kevätauringollakin. Ainakin jos minulta kysytään :). 

Ja toivon sydämestäni ekstravoimia kaikille, jotka sitä nyt tarvitsevat. Tässä ajassa on nyt jotain sellaista,  että kovin monet ovat joutuneet elämässään tosi rankkojen tilanteiden eteen. Koko elämä laitetaan uusiksi - tavalla tai toisella. Toivon teille luottamusta ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Kuitenkin.