Vieraissa on se(kin) hyvä puoli, että tulee tehtyä sellaista, jota ei normaalisti tee ja lähdettyä sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten ehkä tulisi lähdettyä. "Paikallisoppaana" sitä on pakko olla vähän rohkeampi ja vähän reippaampi, kuin mitä normaalisti on. Ja leikkiä sitä paikallisopasta, vaikka todellisuudessa on ihan yhtä turisti, kuin se suomenvieraskin.
Nytkin etsin netistä sopivan (helpon) huipun, jonka voisimme valloittaa ja tutkin kartasta reitin. Haastetta lisäsi ohjeet, jotka oli laadittu paikallistuntemusta omaaville: "käännytään sen ja sen väliseltä tieltä sen seterin kohdalla ja siitä sitten uudelle mökkialueelle (ai mille?) ja siellä parkkeerataan sitten pumppuhuoneen (?) viereen…". Ihmeellistä kyllä, päästiin perille - menin nimittäin ihan sellaisella "onkohan se tosta"- intuitiolla.
Retken vaativin osuus olikin tuo automatka reitin alkupisteelle. Suomen vieras piti hetkittäin penkin reunoista kiinni ja omiakin poskia vähän kuumotti, kun kiipesin perus-fordillani kapeaa kärrypolkua jyrkkään ylämäkeen, mutta kun ei voinut kääntyäkään.
Mutta kyllä kannatti. Mukava parin tunnin patikointi raikkaassa vuoristoilmassa, taivaanrannalla häämöttävät Joutunheimenin lumihuiput ja Valdresille niin tyyppilliset vihreinä ja sinisinä kumpuilevat vuoret palkitsivat taas kerran. Tälle kesälle tyypillinen pohjoistuuli vähän nipisteli korvia, mutta ei haitannut. Huipulla tulee ja niin tälläkin huipulla. Hieno reissu ja tämäkin ihan tässä oman kunnan alueella.
Ja jos olin ylpeä siitä, että onnistuin löytämään perille, niin taitoa vaati sekin, että tuolla avaruudessa onnistuin kahvitauolla istumaan siihen vuoren ainoaan koirankakkaan… ihan intuitiolla sekin :D. Onneksi oli vuoristojärvi vieressä.
Makalaus-huippu 1099 moh valloitettu. Hyvä me!
Tiedän kyllä tunteen, kun pitää olla reippaampi ja varmempi kun päätyy oppaaksi. Minulla se on ehkä eniten näkynyt kielitaidossa. Vieraille on pitänyt tinkiä basaareilla, kysellä ruokien ominaisuuksia tms. haastavaa, jotka varsinkin alussa vaan skippasin. Mutta hyvää harjoitusta siitä on saanut!
VastaaPoistaHieno kirjoitus!
Ihan ensiksi pahoittelen, että vastaaminen kesti näin kauan!
PoistaJoo kyllä mullakin on edelleen kielen kanssa ongelmia. Itse ehkä jättäisi kysymättä kun ei ole varma miten joku sanotaan, mutta vieraiden edessä on vain pakko yrittää. Oneksi täällä ei ole basaareja - itse kun en osaa tinkiä suomeksikaan :D.
Oppaana sitä tulee koettua itsekin uutta, se on totta! Mahtavia kuvia olet taas ottanut :)
VastaaPoistaJuu, tämänkin vierailun aikana näin ja koin paljon sellaista, mihin en olisi yksin lähtenyt tutustumaan.
PoistaVinha kertomus ja upeat kuvat; taattua laatua.
VastaaPoistaTuli mieleen se kun takavuosina tulin (yltiöpäisesti) lupautuneeksi matkaoppaaksi myös. Kyse oli kiertoajeluista Oulun kaupungissa, tarinaa historiasta ja nykyajasta. Huhhuh. Kun kaupunkia "kaivetaan" joka kesä auki, katuja pistetään poikki ja ajosuunnat muuttuvat. Oli kova työ jo ajoreitin suunnittelu kullekin retkueelle. Ja tietenkin se piti miettiä, mitä kerron.
Kerran erehdyin lopuksi kysymään, mitä vielä haluaisitte nähdä. "Kärkkäiselle", huudettiin monesta suusta. Hmm. Sinne siis, halpakauppaan. Se sitten historiasta ja kulttuurista! Riitta
Itselläkin on viime vuosina ollut vaikea löytää Oulussa pisteestä A pisteeseen B, kun aina on ollut joku katu suljettu ja on saanut poukkoilla edes takaisin - onneksi ei ole ollut turistiryhmää perässä :D.
PoistaNauroin ääneen tuolle "Kärkkäiselle". Kun muutin aikoinaan Ouluun, ihmettelin alussa, että mikä ihmeen kärkkäinen. Kun erehdyin kysymään, että mikä se on, minua mulkaistiin hyvin hämmästyneenä, suorastaan loukkaantuneena, ja tunsin itseni perin juurin sivistymättömäksi :D.