Joulu vaanii nurkan takana

Päätin tehdä joulusiivouksen. Siinä hirsiseinän pesun lomassa löysin yhdestä joululehdestä hyvän muffinsireseptin, jota piti kokeilla. Sitten päätin vaihtaa vähän järjestystä. Eikä vain huonekalujen järjestystä, vaan huoneiden järjestystä. Vierashuoneesta työhuone, yläkerran varastosta vierashuone ja olohuoneen nurkkaan työpiste tietokoneelle ja tulostimelle. Työhuoneessa kun ajattelin maalata ja tehdä muuta "luovaa". 

Olen aika taitava "multitaskaaja", eli hyvä tekemään montaa asiaa yhtäaikaa. Mutta rajansa kaikella. Nyt täällä on tietenkin kaaos. Tietenkin. Hirsiseinä on tosin puhdas ja tuoksuu mäntysuovalta ja elämäni ensimmäiset brownies-muffinsit onnistuivat aika hyvin. Jo kerran kuurattu keittiö on taas ihan yhtä sotkuinen kuin ennen kuurausta. 

Tänään pakenin ulos ja päätin jatkaa jouluvalmisteluja tuolla ulkona. Matkalla metsään hakemaan joulukoristeita juutuin naapuriin pariksi tunniksi kahville ja puhumaan syvällisiä. Lopulta juoksin tuolla melkein pimeässä keräämässä oksia. Jouluvalot syttyvät siis vasta huomenna. 

Sitten kun ulkona on liian pimeää, jotta sinne voisi paeta, voi paeta ottamaan valokuvia ja kirjoittamaan blogia. Syon tässä nyt niitä muffinseja blogin kirjoittamisen lomassa ja mietin, mistä huoneesta jatkaisi sitä siivoamista. Joka paikassa on nyt yhtä sotkuista, että voi jatkaa mistä vaan.

XXX

Mutta jotta totuus ei unohtuisi. 

John Lennonin kaunis, kaunis joululaulu mutta sydäntäsärkevä video. Kappale on levytetty ja video tehty vuonna 1971, mutta onko mikään muuttunut?  

En halua pilata joulutunnelmaanne, mutta ehkä herätellä ja muistuttaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Mutta ei tunneta syyllisyyttä, tunnetaan kiitollisuutta. Ja yritetään muistaa, että ne oikeasti tärkeät asiat ovat ilmaisia eivätkä edellytä stressaamista. 

"An eye for an eye, makes the whole world blind"

"Silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi."

Mahatma Gandhi