Tyhjän kalenterin äärellä

Tänään olin vähän vielä joulutunnelmissa ja huomenna alkaa sitten arki. Tai ei nyt vielä ihan arki, mutta joulu on aika lailla ohi. Tänään saa kuitenkin syödä vielä suklaata hyvällä omalla tunnolla. Oma jouluni ei ollut kovin lahjakeskeinen, mutta muutaman paketin sain ja olin niistä kaikista tosi iloinen. Kaikki olivat yhtä tärkeitä ja mieluisia.

Yksi lahja oli Paulo Coelhon tosi, tosi kaunis ja värikäs kalenteri. Se on kuin koru, jota pyörittelee kädessään ihan vain se kauneuden tähden. Mutta se pitää sisällään paljon muutakin.

En tiedä, onko tuossa kalenterissa jotain magiikkaa, mutta en muista koskaan aikaisemmin ajatelleeni uudesta kalenterista näin. Nyt nuo toistaiseksi tyhjät sivut tuntuvat olevan täynnä mahdollisuuksia. Oivalsin, että nehän voi täyttää juuri haluamillaan muistutuksilla ja muistiinpanoilla. Miettikää! Ja ihan sama juttu elämän kanssa. Kaikkeen ei voi koskaan vaikuttaa, mutta tosi moneen asiaan voi. Alkava vuosi on on vielä kuin nuo kalenterin tyhjät sivut ja se on aikalailla itsestä kiinni, minkälaisia merkintöjä vuoteensa haluaa. 

Järjen ääni todennäköisesti väittää, että ei sitä voi itse päättää. Aina löytyy tuhat ja yksi järkevää syytä, miksi ei voi toteuttaa unelmiaan, isoja tai pieniä. Mutta ei se useinkaan ole järki, joka siellä puhuu, vaan usein puhdas pelko. Ja jos nyt tekee mieli huutaa "Mutta...", niin ei kannata. Ei niitä syitä tarvitse minulle perustella vaan itselleen. 

Itsekin joudun perustelemaan ne itselleni. Minullakin on edelleen tosi monta unelmaa toteuttamatta, suurta ja pientä, koska pelkään. Pelkään niin paljon, että en edes uskalla ajatella pelkoani tai myöntää sitä. Täytän mieleni mielummin järkisyillä ja selityksillä. Verukkeilla ja tekosyillä. Pelko piiloutuu usein sellaisten sanojen taakse kuin "mutta kun", "jos vain", "sitten kun". Elämä kulkee eteenpäin ja jätän tekemättä asioita, joihin minulla olisi juuri nyt mahdollisuus ja joita haluaisin toteuttaa, jos vain uskaltaisin. 

Kirjoitin vuoden 2012 kalenterin etusivulle tekstin: 

"Jos käännät pelolle selkäsi, sen voimaantuu. Jos käännyt kohti pelkoasi, se saa kasvot. Jos tutustut pelkoosi, saat siitä ystävän." 

Sinä keväänä muutin tänne ja jouduin kohtaamaan monta pelottavaa asiaa. Sen jälkeen olen kuitenkin onnistunut taas käpertymään mukavuusalueelleni. Niin on paljon helpompaa. 

Tyhjän kalenterin edessä on hyvä miettiä minkälaisilla merkinnöillä kalenterini oikein täytän. Mitä oikein haluan elämääni. Mitä unelmiani haluan vielä täyttää.

Jos välillä tulee uskonpuute, niin sivuilla on Coelhon elämänviisauksia. 

"Mikä on se voima, joka työntää meidät pois tutulta mukavuusalueelta ja saa meidät kohtaamaan haasteita, vaikka tiedämme, että mainen kunnia katoaa? 

Luulen, että se on elämän tarkoituksen etsiminen. Etsin vuosia lopullista vastausta tuohon kysymykseen kirjoista, taiteesta ja tieteestä, sekä vaarallisilta että helpoilta poluilta. Löysin monia vastauksia. Tänä päivänä olen kuitenkin vakuuttunut, että emme voi löytää tuota vastausta tässä elämässä, vaan lopullisen vastauksen saamme vasta sitten, kun seisomme Luojamme edessä. Ymmärrämme sen nähdessämme ne mahdollisuudet, jotka meille elämän varrella annettiin." Paulo Coelho (vapaasti suomennettuna)