Olen viikonlopun yrittänyt vangita sumua kankaalle öljyväreillä. Kun menen taidekurssille ja muut maalaavat puun tai talon, opettelevat tekniikkaa, pitää minun maalata sumua. Ja tehdä maalaus, jossa on sanoma - siinä tekniikan opettelemisen rinnalla, öljyvärit kun eivät todellakaan ole hallussa. Ja meinaan sitten heittää maalaukseni seinään monta kertaa, koska en saa sumua onnistumaan, sisäistä kuvaa siirrettyä kankaalle, eikä se sanomakaan tahdo välittyä. Voisikohan sitä rimaa joskus vähän laskea? Niinpä laitan tähän nyt valokuvia aika tasan vuoden takaa. Tuolta sen sumun pitäisi näyttää.
Viikonlopun yhdeksän hevosen hoitopesti sujui pääsääntöisesti hyvin. Tänään aamulla menin syöttämään naapurin hevoset kahdeksan pintaan, ja omat hevoset söivät rauhallisesti tarhassaan. Ajattelin käväistä pikaisesti ennen aamiaista. Kun olin just saanut heinät naapurin hevosten eteen, näköpiiriini ilmestyi ylimääräisiä hevosia. Tiedättekö tunteen, kun näkee jotain, mitä ei oikein voi uskoa, sitä laittaa silmänsä kiinni ja avaa ne hitaasti uudelleen, toivoen, että silmissä oli vaan jotain vikaa. Niin tein nytkin, mutta avatessani silmäni, näin edelleen viisi ylimääräistä hevosta. Nämä omat hevosemme tulivat perässäni naapuriin - ajattelivat kai, että siellä on paremmat murkinat. Tai mitä lie. Juoksivat muutaman mutkan kautta naapurin tyhjään tarhaan, ja siellä ne sitten olivat kaikki yhdeksän hevosta samassa pienessä pihassa.
Ei taas tiennyt, olisiko naurattanut vai itkettänyt. Olisinko ollut vihainen vai imarreltu. Varmasti vähän kaikkea. Välillä nauratti ihan älyttömästi ja välillä raivostutti. Hevosilla oli hauskaa ja ne selvästi olivat iloisia tempauksestaan. Hyvä juttu - vähän vaihtelua! Ei ne mihinkään karanneet, tulivat vain mukanani syöttämään naapurin hevosia. Eikä naapurinkaan hevosia tuntunut häiritsevän. Tuhatkiloiset ardennenhevoset (korjattu, kyseessä siis ardennen ei bretagnen hevoset :) ) innostuivat laukkailemaan tarhassaan ja heittelemään ilopukkeja - siinä tanner tömisi. Kaksi naapuriin äskettäin muuttanutta vuoden ikäistä varsaa ihmettelivät moista menoa ja yrittivät välillä vähän hirnua kimeällä äänellä. Jos siellä olisi vaikka äiti kaikken noiden hevosten joukossa?
Vaikka hevosemme juoksivat hyvin hallitusti perässäni, viiden hevosen kotiin palauttaminen ei sujunut ihan yhtä hallitusti. Yritin toimia pillipiiparina, mutta ei mennyt läpi. Piti soittaa ystävä hätiin ja hakea kotoa kättä pidempää, sillä välin kun hevoset söivät naapurin hevosten talviheinät ja sotkivat kasvimaan. Sitten mentiin kaksi kerrallaan takaisin kotiin ja laakson sunnuntaiaamu täyttyi hirnunnasta, kun osa porukkaa oli väistämättä hetken eri paikassa kuin se toinen osa.
Taidekurssille pääsin tunnin myöhässä ja nyt kroppaa särkee, kuin paremmankin urheilusuorituksen jälkeen. Kello on kymmenen, mutta taidan painua nukkumaan. Ehkä näen unta sumussa laukkaavista hevosista?
Ihania kuvia sumusta. Kuviin se on helppo tallentaa. Maalaus on sitten aivan eri asia. Tsemppiä kurssille. Opettajilta saa varmasti hyviä vinkkejä.
VastaaPoistaTäällä on aika usein sumua ja matalalla, vuoren seinämillä roikkuvia sumupilviä, jotka tekevät maisemasta tosi mystisen ja ihmeellisen. Niiden maalaaminen öljyväreillä ei vain ole ihan helppo juttu - tai siitä ei ehkä ainakaan kannattaisi aloittaa, kun harjoittelee öljyväreillä maalaamista. Mutta harjoitus teee mestarin :).
PoistaLykke til kurssille - saat taatusti hyviä neuvoja, vaikka kyllä tuo sumun maalaaminen esim. on todella vaikeaa. Minäkin tykkään piirtää, mutta maalaaminen on jäänyt vähemmälle....juuri noiden vaikeuksien vuoksi. Ihanat valokuvat sumusta olet ottanut ja voi noita hevosia......kyllä ne keksii :)
VastaaPoistaMullakin meinasi palaa pinna monta kertaa kurssin aikana, mutta kyllä sitten lopulta syntyi jotain etäisesti sumua muistuttavaa. Ja innostus harjoitella lisää :).
PoistaNämä hevoset on kyllä niin hassuja - kun vain aina ymmärtäisi niiden aivoitukset..
Kauniita kuvia kerrassaan. Ja hevostarinoita on aina kiva kuulla. Toki tuo karanneiden hevosten pyydystäminen kuulostaa hauskemmalta kuin onkaan :D Minä näen usein unia siitä, että meidän hevoset ovat karkuteillä. Aina on pieni pelko takaraivossa siitä, että näin kävisi. Poni toki harrastaa sitä aika ajoin. Meidän talon vierestä kulkee aika vilkasliikenteinen tie, jonka vuoksi pelko on myös aiheellinen. Kerran varhain viimekesäisenä aamuna isännän tullessa yövuorosta kotiin, juoksi poni häntä vastaan kevyenliikenteenväylää pitkin. Isäntä tietenkin pysäytti auton ja lähti mokomaa pyydystämään. No poni ei tietenkään halunnut jäädä kiinni, vaan otti jalat alleen ja juoksi onneksi suoraan hevosten laitumelle alimmaisen langan alta. Oli siinä varmaan ohikulkijoilla taas ihmeteltävää :)
VastaaPoistaIsäni harrastaa öljyvärimaalausta ja on yrittänyt minuakin opettaa, mutta kyllä se onkin hankalaa. Isäni maalaukset ovat taas niin upeita, että omani näyttävät kovin surkeilta yrityksiltä niiden rinnalla. Maalaaminen on hieno harrastus ja harjoitteleminen kannattaa. Itse olen löytänyt akvarellimaalauksesta mukavan ajanvietteen, joka tuntuu ehkä hieman öljyvärejä helpommalta.
Viiden hevosen takaisin kotiin ohjaaminen ei ole ihan simppeli juttu :D. Nämä eivät onneksi lähde karkuun, vaan juoksentelevat perässäni, mutta aika kaoottistahan se on... Meillä on onneksi vain sellainen pienehkö maalaistie ja oli hiljainen sunnuntaiaamu, niin mitään suoranaista vaaraa ei päässyt syntymään.
PoistaOlen piirtänyt aikoinaan paljonkin, mutta nuo öljyvärit ovat aika uusi tuttavuus. Näissä maalaus- ja piiristusjutuissa olen ihan liian vaativa itseäni kohtaan - heti ensimmäisestä työstä pitäisi tulla mestariteos, ja eihän se ole mahdollista :).
Aivan mainio, ihana tarina jonka kerroit hyvin ja jonka lukeminen toi hymyn huulilleni. Olin oikein iloinen hevostesi puolesta, aika tyyppejä.
VastaaPoistaNämä ovat kyllä varsinaisia tyyppejä... Tekevät noita juttuja ihan vaan hauskanpito mielessään :).
Poista