Tästä se lähtee...

No niin, tästä se lähtee. Ja mielestäni just oli viime kevät ja vannoin, että ei enää koskaan noita pieniä purkkeja tänne sisälle haisemaan, sotkemaan ja viemään tilaa. Mutta nyt on sitten tomaatin ja lehtikaalin siemenet purkeissa. Ja näitä purkkeja tulee vielä melkoisesti lisää, kunhan tämä kevät tästä etenee...

Eli nostettiin tänään oikein konkreettisesti kissa pöydälle ja sitten vielä pyyhittiin kissalla pöytää :D (hih, tyhmät vitsit on niitä parhaita…). Hoidettiin kylvöhomma Ivarin kanssa. Kerran nostin sen pöydältä alas kun se huiski hännällään mullat lattialle, mutta annoin sitten periksi. Se ilmestyi pöydälle aina uudestaan. Niin siinä yleensä käy - jokainen kissanomistaja sen tietää... Eikä siinä mitään, se oli erinomaisen innokas ja tarkkaavainen apuri. Osaa ehkä tehdä tän homman ensi keväänä ihan itse?

Taimikasvatus pitää aina sisällään pikkutarkkaa nipertämistä. Sen voi kuitenkin valita, missä vaiheessa haluaa näitä pinsettihommia tehdä. Joko nipertää pikkuruisten siementen kanssa tai sitten nyppii niitä pienenpieniä, hentoja, katkeilevia ja toisiinsa sotkeutuvia taimia sieltä hajakylvöstä… Itse näpertelen mielummin tässä alkuvaiheessa. 

Hoidan tämän jutun niin, että laitan samaan purkkiin vain kaksi tai kolme siementä ja aluksi aika vähän multaa, jota lisäilen sitten sitä mukaa kun taimet kasvaa.  Jos käy niin onnekkaasti, että purkin kaikki taimet näyttävät elinvoimaisilta, siirrän ne kaikki sitten vähän isompana ja vahvemapana isompiin purkkeihin ja hävitän mahdollisesti hennot ja huonot alut. Yleensä niitä heikkoja ei ole, koska olen jostain syystä kunnostautunut tomaatintainten kasvattajana :). En ihan ymmärrä miksi. Myöhemmin keväällä onkin sitten ongelmana se, mihin ne kaikki taimet oikein laittaa kasvamaan… Aika ison osan lahjoittelen ystäville ja naapureille. Katsotaan miten tänä vuonna käy, nyt kun olen taimenkasvatustaitojani oikein kehunut...

Ja tuollainen pieni, teräväkärkinen hopealusikka on muuten erittäin hyvä pienten siementen annostelija. Parempi kuin sormet.

Että tällaista täällä tänään. Pelargonitkin pääsivät uuteen multaan ja hevoset saivat sunnuntaipuunauksen. Nyt ulkona on uskomaton kuutamo ja joki kimaltelee kuun valossa - voisinpa jakaa tuon uskomattoman maiseman kanssanne! 

Tähän loppuun vielä vielä "vähän" aiheesta poiketen: euroviisut. Norjassa euroviisujen valinta on iso juttu ja tänä vuonna loppukilpailuun valittiin tuntemattoman bergeniläisen putkimiehen Espen Carlsenin kappale "Silent storm". No, en euroviisuista todellakaan täällä hehkuttelisi, jos ei olisi hehkuttamisen aihetta. Silent storm on mielestäni niin pakahduttavan, itkettävän kaunis, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Ei todellakaan mitään perus eurovisiohuttua tällä kertaa. Hyvä Norja! Saattaa viedä koko potin - ainakin se on saanut minut kyynelehtimään jo monta kertaa. 

ps. Silent stormista hyvä aasinsilta: ulkona nousi yhtäkkiä ihan kunnon myrskytuuli… näitä vuoriston erikoisuuksia nämä tyhjästä nousevat tuulet. Suojelusenkelit olkoon hevosten kanssa, jotta ne ei loukkaa itseään. Tuuli saa ne riehumaan ja niillä ei ole enää talvikenkiä jalassa… siellä on paikoitellen vielä aika jäistä. Toivottavasti tuuli häipyy yhtä nopeasti kuin ilmestyikin...