tiistai 17. helmikuuta 2015

Päiväkävelyllä





Kävelin tänään naapuritilalle, entiseen kotiini, ja ajattelin ottaa teidät mukaani kun oli niin hieno ilmakin.  Näette vähän maisemia. Aurinko paistoi jo korkealta, lämpötila oli plussan puolella. Tie alkoi sulaa auringossa.

Jos ilman puhtauden voi päätellä naavan määrästä, niin täällä tosiaankin on puhdas ilma. Ja onhan se, kyllä sen tuntee omissakin kehkoissa. 

Kävellessä näkee, kuinka monta hirveä ja peuraa oikein juoksee tien yli, joten osaa vähän keventää kaasujalkaa noissa mutkissa. 

Kohta jo näkyy tuo tuttu "pyramidivuori", niin kuin sitä kutsun. Näiden pyöreiden ja pehmeiden vuorien seassa on siellä täällä noita pyramidin mallisia, terävähuippuisia vuoria. Vuorten todellinen jylhyys ja korkeus ei ihan kuvissa välity.

Perillä kuppi hyvää teetä ja mielenkiintoista ajatustenvaihtoa. Hienoja kevätpäiviä.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaikenkarvaiset ystäväni




Eilinen ystävänpäivä vietettiin upeassa talvisäässä. Aurinko paistoi jo korkealta ja maalaili sinisiä varjoja hangelle. Elvira nautiskeli kevätkeleistä lumessa makaillen. Vietin pitkän tovin hevosten luona ja seisoin kasvot kohti aurinkoa. Tinden hieroi turvallaan niskaani ja puhalteli korvaani, ja Knekten piti päätään sylissäni. Olisi varmaan koko hevonen halunut kiivetä syliin, mutta ei se valitettavasti mahdu - hevosen pääkin painaa melkoisesti kun se lasketaan koko painollaan käsien varaan :). Kissa numero viisi makaili selällään hevosten jaloissa. Vähän hirvitti, mutta ajattelin, että kaipa se tietää, mitä tekee. Hienoja ystäviä. Ihan parhaita.

Tänään herättiin sitten tihkusateiseen ja harmaaseen sunnuntaihin joka oli hyvä viettää maalausateljeessa ihmisystävän kanssa maalaillen. Viisi tuntia meni siivillä ja taas on yksi intiaani lisää kokoelmissa... Minusta on tullut se suomalainen nainen, joka muutti norjaan maalaamaan intiaaneja :). Enpä olisi arvannut vielä viisi vuotta sitten…

Ilta huipentui kanacurryyn ja mukavaan iltaan naapurissa ystävien luona. Vuorokausikin vaihtui maanantaiksi. Aika hyvä päivä. Tai aika hyvä viikonloppu. Erittäin hyvä. Tosin nyt on vähän kurkku kipeänä sen eilisen "auringonoton" jäljiltä, joten juon täällä vielä yöllistä teetä.

Olisin halunnut toivottaa teillekin hyvää ystävänpäivää, mutta en ehtinyt koneen ääreen. Kiitos kuitenkin kun olette olemassa. Ystäviä ja ystävyyttä on monenlaista, mutta kaikki yhtä arvokasta. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Takavetoinen kukko



Valitan aina, että on liikaa roinaa. Mutta joskus sitten vain tulee vastaan esineitä, joita ei voi jättää taakseen. Niinpä tämä takavetoinen kukko jäi mukaani Fidan kirpputorilta Helsingistä. Maksoi 1.50 €, joten annoin anteeksi etupyörien puuttumisen :). Luulen, että se on saanut elämänsä aikana rullailla pitkin lattioita ihan tarpeeksi, joten ehkä nyt on aika vain istua hyllyllä ja viettää eläkepäiviä. Ja muistella kaikkia niitä pieniä käsiä, joiden käsittelyssä se on ollut. Menneitä nauruja ja itkuja. Ja miettiä, mitähän kaikille niille entisille pienille lapsille nykyään kuuluu? Mahtavatko he vielä muistella kukkoaan?

torstai 12. helmikuuta 2015

Terveisiä Suomesta


Heräsin liian aikaisin, koska nenä oli tukossa. Asiaa ei auttanut se, että Ines haluaa nukkua kiinni kasvoissani. Jos käännän kylkeä, se siirtyy tyynen rauhallisesti ylitseni ja painautuu taas kasvoihini kiinni. Yhä uudestaan ja vaikka kuinka monta kertaa. Olen tosin näiden lähes kahdentoista yhteisen vuoden aikana siedättynyt sen karvoihin niin, että ne eivät erityisemmin haittaa. Paitsi, jos nenä on jo valmiksi tukossa. 

Nousin ylös ja päätin saman tien viedä hevosille aamuheinät. Vähän liian aikaisin, mutta niillä ei ollut mitään sitä vastaan. Siellä ne seisoivat odottamassa ja Elvira hörisi hyvät huomenet. Täydellinen puolikuu teki sillan joen sulaan pintaan ja aamu oli taas niin hieno. 

Blogi ei ole päivittynyt, koska ensin podin kolmen päivän migreeniä ja sitten matkustin Suomeen muutamaksi päiväksi rakkaita tapaamaan. Siinä sivussa täytin itseni fazerin suklaalla ja irtokarkeilla, ruisleivällä, karjalanpiirakoilla, runebergin tortuilla ja laskiaispullilla. Hyvä pieni loma.

Palatessa matkalaukussa oli tuliaisina oululaisen jälkiuuniviipaleita ja tiskiharjan irtopäitä (niitä ei saa täältä). Noita tiskiharjoja tuon tullessani joka kerta ja olenkin alkanut vähän ihmetellä niiden menekkiä. Ne menevät nykyään huonoksi vähän liian nopeasti... Nopeammin kuin tavalliset tiskiharjat, eli se siitä hienosta ekologisesta ajatuksesta. Elämme huiputusyhteiskunnassa, niin kuin äitini aina sanoo. Ja taidan olla vähän samaa mieltä.

Kamerani on päättänyt kieltäytyä yhteistyöstä tietokoneeni kanssa, joten en saa ladattua kuvia koneelle. Paitsi aina välillä ja satunnaisesti, enkä ollenkaan ymmärrä, mistä moinen yhtäkkinen oikuttelu johtuu. No, täällä koneeni uumenissa on yli 8000 (!) kuvaa mistä valita… Olen alkanut niitä vähän karsia, mutta se urakka jatkuu vielä jonkin aikaa. Eli ehkä se on ihan hyväkin, että en saa ladattua uusia kuvia.

Täällä on jo kovin keväistä, siksi appelsiini sopii kuvitukseksi oikein hyvin. Aurinkoista päivää!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kevättä rinnassa - ainakin perunoilla ja hevosilla.




Valo hiipii päivä päivältä syvemmälle huoneisiin ja tekee varjoja seinille. On helmikuu ja kevät kurkkii vuorten takaa.

Perunat tietävät sen jääkaapin pimeydessä ja alkavat työntää ituja. Elvira (hevonen) tietää sen ja kävelee Tindenin perässä ja kerjää huomiota. Kun Tinden yrittää sitä ystävällisesti vähän haistella, tulee kaviosta. Tinden vain huokaisee ja siirtyy syrjemmälle. Se tietää, että ei tässä ole tarkoitus tapella vaan ihan jotain muuta. Se tietää myös, että se ei voi asiaa auttaa. Ei auta kuin kärsiä: keväisin rouvista tulee ailahtelevaisia. Varsinkin Elvira valitsee itselleen joka kevät uuden  poikaystävän näistä ruunapojista, eikä se rooli ole mikään kadehdittava. Elvira kun ei ole ihan helppo tyttöystävä :).