Heräsin liian aikaisin, koska nenä oli tukossa. Asiaa ei auttanut se, että Ines haluaa nukkua kiinni kasvoissani. Jos käännän kylkeä, se siirtyy tyynen rauhallisesti ylitseni ja painautuu taas kasvoihini kiinni. Yhä uudestaan ja vaikka kuinka monta kertaa. Olen tosin näiden lähes kahdentoista yhteisen vuoden aikana siedättynyt sen karvoihin niin, että ne eivät erityisemmin haittaa. Paitsi, jos nenä on jo valmiksi tukossa.
Nousin ylös ja päätin saman tien viedä hevosille aamuheinät. Vähän liian aikaisin, mutta niillä ei ollut mitään sitä vastaan. Siellä ne seisoivat odottamassa ja Elvira hörisi hyvät huomenet. Täydellinen puolikuu teki sillan joen sulaan pintaan ja aamu oli taas niin hieno.
Blogi ei ole päivittynyt, koska ensin podin kolmen päivän migreeniä ja sitten matkustin Suomeen muutamaksi päiväksi rakkaita tapaamaan. Siinä sivussa täytin itseni fazerin suklaalla ja irtokarkeilla, ruisleivällä, karjalanpiirakoilla, runebergin tortuilla ja laskiaispullilla. Hyvä pieni loma.
Palatessa matkalaukussa oli tuliaisina oululaisen jälkiuuniviipaleita ja tiskiharjan irtopäitä (niitä ei saa täältä). Noita tiskiharjoja tuon tullessani joka kerta ja olenkin alkanut vähän ihmetellä niiden menekkiä. Ne menevät nykyään huonoksi vähän liian nopeasti... Nopeammin kuin tavalliset tiskiharjat, eli se siitä hienosta ekologisesta ajatuksesta. Elämme huiputusyhteiskunnassa, niin kuin äitini aina sanoo. Ja taidan olla vähän samaa mieltä.
Kamerani on päättänyt kieltäytyä yhteistyöstä tietokoneeni kanssa, joten en saa ladattua kuvia koneelle. Paitsi aina välillä ja satunnaisesti, enkä ollenkaan ymmärrä, mistä moinen yhtäkkinen oikuttelu johtuu. No, täällä koneeni uumenissa on yli 8000 (!) kuvaa mistä valita… Olen alkanut niitä vähän karsia, mutta se urakka jatkuu vielä jonkin aikaa. Eli ehkä se on ihan hyväkin, että en saa ladattua uusia kuvia.
Täällä on jo kovin keväistä, siksi appelsiini sopii kuvitukseksi oikein hyvin. Aurinkoista päivää!