Talvi kääntää jo kylkeään

Ensimmäinen pakkasaamu koettu. Samana päivänä lensi satoja muuttomatkalla olevia hanhia tästä yli. Kurkun varret ja salaatit ovat paleltuneet, mutta kukat jaksaa vielä kukoistaa. Keräilen niitä kuitenkin sisälle kuivumaan, koska mikä tahansa aamu saattaa olla lumi maassa. Elämä siirtyy muutenkin yhä enemmän sisälle, pimeä tulee yhä aikaisemmin. Aamuisin sumupilvet roikkuvat laakson yllä, mutta niiden takaa paljastuu vielä aurinko ja sininen taivas. Aika kylmä aurinko tosin - ei se jaksa oikein enää lämmittää.

Siitä on aika tarkalleen neljä vuotta, kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. Facebookista löytyi päivitys syyskuulta 2010: 

"Kuusi tuntia ratsastusta vuoripurojen kohinassa, patikointia 1300 metrissä, loistavaa ruokaa, hauskaa seuraa, naurua, unettomia öitä täysikuun valossa - voiko lomalta enempää toivoa…

taidan alkaa norjalaiseksi;)"

Ha, enpä kuitenkaan arvannut, mitä tuleman pitää. Vaikka ilmeisesti jotenkin aavistin. Hevonen nipisti silloin hampaillaan kämmenselästä, nirhauma tulehtui ja siitä jäi pieni puolikuun muotoinen arpi. Vitsailin, että Blesen löi kämmeneeni leiman. Tai luulin vitsailleeni. 

Taidan palata menneeseen vielä kuvienkin muodossa. Mutta seuraavalla kerralla. Nyt ulos laittamaan kasvimaata ainakin alustavasti talvikuntoon. Viikon kuluttua pitäisi suunnata Roomaan… hui.

Mukavaa päivää, mitä sitten teettekin ja missä sen vietättekin.

Linnut

Heräsin sateisen yön jälkeen aurinkoiseen aamuun. Ennen aamiaista kävin tekemässä kierrokseni, tervehtimässä ystävät ja kyselemässä kuulumiset. Hevoset ovat taas tuolla kauempana laitumella, kulkevat siellä pusikoissa keltaisia lehtiä harjoissaan ja hännissään. Laitumen viereiseen metsikköön on majoittunut varisparvi, joka näyttäisi olevan vähän röyhkeää sorttia. Kun niiden lukumäärä pääni yläpuolella alkoi lähennellä kahtakymmentä, siirryin pellolta lähemmäs metsää puiden suojiin. Tuntuivat nimittäin olevan turhan itsevarmaa porukkaa. 

Tärkeä puhelu ystävältä Suomesta. Aamiainen ehti vaihtua sen aikana aamupäiväkahvien kautta lounaaseen, ja ulkona ehti paistaa aurinko, sataa vettä ja paistaa taas aurinko. 

Toinen ystävä muuttaa parhaillaan siihen samaan mökkiin, jossa minäkin täällä aloittelin, ja pääsen itsekin vähän siivellä niihin tunnelmiin kun itse aikoinaan purin siellä tavaroitani. Kun kaikki oli vielä uutta ja outoa. Toivottavasti en koskaan kadota sitä tunnetta. Ettei tämä arki nielaise unelmiani ja maisema muutu tavanomaiseksi. 

Tästä näyttäisi tulevan hyvä päivä, vaikka imuri on edelleen keskellä lattiaa ja ulkona sataa taas vettä. 

Mukavaa päivää teillekin!

Kukkaterapiaa

Vielä tuossa heinäkuun puolenvälin aikoihin heitin yhteen penkkiin pussillisen siemeniä, "Syötäviä kukkia". Kehäkukkaa, kurkkuyrttiä ja ruiskaunokkia. Toistaiseksi olen syönyt niitä vasta silmilläni ja kameralla. Pala kesää vielä syksyn keskellä.

Ruiskaunokit, tai niin kuin itse olen oppinut, ruiskukat kuuluivat lapsuuden kesiin, mutta nykyään niitä näkee lähinnä kukkapenkeissä. Kunhan raaskin, kerään terälehtiä sisälle kuivamaan. Ehkä niistäkin tulee teetä… vai saippuaa? 

Frantsilan kehäkukka myy ruiskaunokkitippoja, ja niistä kerrotaan seuraavaa: 

"Centaurea cyanus Tässä hetkessä elämiseen. Kaipuun ja erillisyyden tunteeseen. Antamaan syvää rauhan tunnetta. Ruiskaunokki tasapainottaa mieltä ja antaa syvyyttä tunteille. Se helpottaa palautumista aikaisemmista kokemuksista ja auttaa latautumaan uuteen. Ota ruiskaunokkia silloin, kun tunnet koti-ikävää, eron ja kaipuun tuskaa tai sisäistä haikeutta. "Olen onnellinen juuri nyt tässä taivaansinen alla".

Tilan isäntä on palannut kotiin neljän kuukauden poissaolon jälkeen. Nyt vasta huomaan, kuinka vastuu on painanut harteitani ja miten väsynyt oikeastaan olen. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, joten tasapainotusta tarvitaan. Todellakin. En tiedä itkettääkö vai naurattaako. Tilinpäätöksen tästä kesästä teen myöhemmin, mutta tiedän, että se jää positiivisen puolelle. Tämä kesä ei ole ollut pelkästään helppo ja mukava, mutta äärettömän tärkeä. Ja ne on ne hankalat jutut elämässä, joiden aikana opimme eniten. Niin se vain menee. 

Mutta nyt taidan lähteä istumaan tuonne ruiskaunokkipenkkiin ja hengittämään niiden taivaansineä, kaipa se auttaa vähintään yhtä hyvin kuin ruiskaunokkitipat?

Mukavaa viikonloppua - täällä on sumun takaa auennut sininen taivas.

If you love somebody, set them free

Vaikka maisema jo kellastuu ja yöt ovat kylmiä, niin ei täällä nyt niin hirvittävän syksyistä ole viime päivinä ollut. Keittiöpuutarhassa syömiset on lehtikaalia ja kurkkuja lukuunottamatta loppumassa, mutta laatikot täyttyvät nyt kehä- ja samettikukista, krasseista ja kosmoskukista. Ja välillä kissoista - siellä on lämmin loikoilla. Heinäkuussa maahan heittämistäni siemenistä on kasvanut komeita kurkkuyrttejä ja ruiskaunokkeja. Ilma on täynnä amiraaliperhosia - niitä on kymmenittäin.

Vaikka olin suunnitellut viime päiville vähän muita hommia, aika on mennyt hevosten kanssa touhutessa. Juni ontuu edelleen (nyt jo paranemassa), joten hevoset ovat olleet tässä omassa pihassa. Siinä ei mitään, mutta koska näissä aidoissa ei ole sähköä, tämä yksi Mr. Houdini järjestää ylimääräistä hommaa. Se löytää aina jostain reitin tulla aidan väärälle puolelle. Sunnuntaiaamuna se oli karannut laitumen takimmaisesta nurkasta ja kävellyt sitten maantietä (!) pitkin tuohon ikkunani taakse seisomaan. Huurteisessa maassa oli jäljet. Kun pellolla oli heinätyöt käynnissä, siellä se yllättäen käveli traktorin ja jonkin sortin pyörivän haravakoneen perässä syömässä kaadettua heinää. Se on todistettavasti myös ryöminyt aidan ali...Itse en ole sitä nähnyt, mutta haluaisin kyllä - se on nimittäin suurin näistä hevosista ja säkäkorkeudeltaan n. 170 cm. Tänään se sitten sai tepastella vapaana tässä pihalla, koska se oli tarhasta ulkona aina viidessä minuutissa :). 

Fb-ystäväni totesi kauniisti, että ole siitä ylpeä, karkailu osoittaa rohkeutta, uteliaisuutta ja luovuutta. Ja olen ihan samaa mieltä.  Tänään se ensimmäistä kertaa kieltäytyi antamasta itseään kiinni tuolla pellolla, mutta kun en lähtenyt sitä jahtaamaan, se käveli sitten kosketusetäisyydellä, turpa kiinni kädessäni, perässäni tarhaan. Se ei vain halunnut tulla sidotuksi. 

If you love somebody, set them free. Niinhän se menee. Minä onnellinen, jolla on tuollaisia opettajia.

"If you love something, let it go. If it returns, it’s yours; if it doesn’t, it wasn’t."

ps. Welcome to Wednesday around the world. Tervetuloa tekemään katsaus keskiviikkoon ympäri maailmaa. Mistä kyse? Käy kurkkaamassa Pieni lintu- blogissa (klik) tai Communal Global - blogissa (klik)

Telepatiaa

Syksyn sumuiset aamut paljastavat kaikenlaista. Kaikki kiinni kaikessa ja yhteydessä toiseen hienon hienoin seitein. Yleensä niitä ei näe, mutta siellä ne ovat. 

Ja ihan samalla tavalla me kaikki ollaan yhteydessä toisiimme, luontoon ja universumiin. Vaikka niitäkään lankoja ei aina näe, se ei tarkoita sitä etteikö ne siellä olisi. Toinen soittaa juuri kun ajattelit. Ottaa puheeksi asian, jota juuri mietit. Tulee vastaan, juuri kun tarvitset. Tai sitten avaat juuri oikean kirjan, juuri oikeasta kohdasta ja juuri oikealla hetkellä. Päädyt huomaamattasi oudolle nettisivulle, josta saat vastauksen kysymykseesi. Saat sähköpostin juuri oikealta ihmiseltä. 

Näitä tapahtuu yhä useammin ja yhä selvemmin ainakin omassa elämässäni. Samaa kertovat monet ystävät. Elämä on täynnä ihmeellisiä yhteensattumia. Niitä on vain niin paljon ja usein, että ne eivät voi olla pelkkiä sattumia. Tuntuu, että pitää olla melkein varovainen puheidensa ja ajatustensa kanssa, koska viestit tuntuvat menevän perille ihan sanattomastikin. Toisaalta saat vastauksen ja neuvon kun sitä tarvitset.

No eihän siinä mitään. Täytyy vain pitää mieli kirkkaana ja puhtaana. Ajatella hyviä ja positiivisia ajatuksia jatkuvan murehtimisen sijaan. Puhua ja ajatella ihmisistä hyvää selän takana. Harkita tarkkaan, mitä toivoo. Ihan helppo juttu, eikö?

Vaatii vähän harjoittelua. Nukahdin liian aikaisin ja heräsin liian aikaisin ja maailma ei näytä kovin valoisalta paikalta puoli neljä aamuyöllä. Mikä taika siinäkin oikein on? No, ehkäpä sain ajatusmyrskyn käännettyä miellyttävämpää suuntaan :). Nyt kettu huutaa ulkona. Jätän aamuyön valvomisen sille ja yritän palata vielä hetkeksi unten maille ja kauniiden unin pariin. Ja sitten herätä kauniiseen lauantaiaamuun. Sitä samaa toivon teille.