torstai 19. helmikuuta 2015

Hevosten aamiaispöydässä










Ja tänään toivotan teidät tervetulleeksi mukaan antamaan hevosille aamuheinät. Herätys on klo 7.00 ja hyppään sängystä suoraan vaatteisiin sellaiseen palomiestyyliin. Siitä ei ole kuin hetki, kun jouduin pitämään taskulamppua mukana, mutta nyt tuolla on jo ihan valoisaa seitsemältä. Tänään oli vielä plusasteita jo aamusta. Räystäät tippui ja äänimaailma oli muutenkin uudenlainen: linnut viserteli puissa ihan eri malliin kuin vielä joku aika sitten. 

Aamurusko värjäsi taivaan ihan uskomattoman vaaleanpunaiseksi, mutta hetki oli katoava. Siinä vaiheessa kun sain kameran käteen, paras hetki oli jo ohi. Kaunista siellä oli silti.

Kun hevosilla on heinät edessä, teen kierroksen jokaisen luona ja toivotan hyvät huomenet. Jokainen tervehtii takaisin ja tönii päällään tai haistelee kasvojani. Se on hevosen tapa tervehtiä.

Vaikka olisi kuinka vaikea nousta sängystä, niin kun tuolla on hetken touhunnut, niin väsymys on tiessään. Jos mahdollista, saatan mennä vielä takaisin nukkumaan, mutta nyt se ei enää oikein luonnistu. Marraskuun pimeillä oli vähän eri juttu.

Huimenna on taas perjantai - ei ole tosikaan, miten nopeasti nämä viikot hujahtaa. Ihan käsittämätöntä...

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hyvin maistui, harmi, että en saanut ääniefektiä. Hevosten heinänrouskutus on tosi rentouttavaa kuultavaa :)

      Poista
  2. Ihana aamuherätys. Kun aamulla on pakko käydä ulkona sitä piristyy ihan erilailla. Huomaan niinä aamuina kun EN käy koiran kanssa aamupissalla pihalla vaan mies ulkoiluttaa sen.

    Tuli kuvista jotenkin niin mieleen hevostyttöajat kun aamulla kuudelta 20cm lumessa kuskattiin heinäpaaleja tarhoihin kottikärryllä ja kärryt jäi kiinni ja kaatui useamman kerran... Eipä sitä silloin ajatellut, että niitä aikoja vielä joskus kaiholla muistelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasi jäädä välistä tämä kommenttisi :). Olen vähän testannutkin itseäni, että olisiko minusta vaikka hevosenomistajaksi tai kanalanpitäjäksi. Miltä tuntuu herätä joka aamu seitsemältä tai aikaisemminkin ja lähteä säässä kuin säässä hevosia ruokkimaan. Nyt on toinen talvi menossa, ja voin yhden käden sormilla laskea ne kerrat, kun ei olisi jaksanut tai huvittanut. Ja silloinkin olen ollut jotenkin kipeänä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hevoset turvassa on jotain kovin ilmeikästä :)

      Poista
  4. Oi, mitkä heposet, oi mikä blogi, törmäsin tänne ihan sattumalta. Terkut sulle Espoosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Katju! Kiva kun löysit tänne ja anteeksi kun heti ensimmäinen vastaus vähän viipyi...

      Poista
  5. Mulla on sama juttu. seitsemältä ulos heinät viemään heposelle samalla kun Maija käy sen tallista ulos. Hyvin piristyy :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sitä olisi kuinka nukuksissa, niin vähän aikaa kun tuolla touhuaa, niin ei kyllä väsytä enää. Varsinkaan nyt kun aamut alkaa olla valoisia :). Heposelle ja Maijalle terveisiä!

      Poista
  6. Hevosen pehmeän turvan tönäisy ja pieni hörähdys siihen päälle, voiko sitä muuta enää kaivata :-)
    Ihana aamiasihetki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei! Ne on niitä ihan parhaista hetkiä. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö <3

      Poista
  7. Mutustajat <3 Kiitos taas kuvista, ihan terapiaa ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että terapia toimii näin etänäkin :). Mä olen joskus videoinutkin tuota mutustelua, kun se on niin hassun rauhoittavaa, mutta en meinaa saada niitä videoita tänne ladattua… Pitäis opetella.

      Poista
  8. Kiitos,rouskutuksen kuulee selvästi ja puhaltelun lämmön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Mulla on vieläkin poski ihan märkänä, kun Juni sitä just vähän pussaili :). Lähettää varmasti terveisiä ja toivottaa hyvää syntymäpäivää. Ja Elvira kanssa. Ja pojat :).

      Poista
  9. Ai,miten lämmittää,ja kissat kans? :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!