perjantai 24. lokakuuta 2014

Hiiriä ja kissaihmisiä





Ihana kuva napattu joskus googlesta - en enää muista mistä...

Ne on täällä taas. Ne oli löytäneet keittiön avohyllyltä kehäkukkasiemenjemmani kun olin matkoilla. Käyneet suolarasiassa. Pyörähtäneet liinavaatekaapin ylähyllyllä.

Ivar tekee nyt yötöitä, eikä sitä paljon makuuhuoneessa näe. Jatkuva päivystys hirsiseinää tuijottaen. Välillä syöksy yläkertaan. Inestä taitaa enemmänkin pelottaa. Hiiret eivät tunnu paljon perustavan ragdolleista eikä ragdollit näytä olevan maailman parhaita hiirenmetsästäjiä. Vaikka Ivarilla on kova yritys ja turhautuneena se yrittää syödä leikkihiirtään.

Ystävä kysyi, että mitäs teet? Annatko niille nimet vai ostatko hiirenloukkuja. Tuntee minut. Mietin sitä eilen. Siivosin keitiön puts plank kaikista muruista ja siemenistä ja päätin, että antaa kissojen hoitaa. Ainakin vielä toistaiseksi. Jos hiiret alkavat ihan hyppiä pöydillä, niin sitten hankin loukun, johon ne jäävät elävänä kiinni. Ja vien ne sitten jonnekin kauas. Mutta jonnekin, missä on edes vähän lämmintä, etteivät ihan palellu… Katsoin just videonpätkän Bhutanista, jossa maetsänvartija ei halua tappaa edes hyttystä. Maassa, jossa lasketaan bruttokansanonnellisuutta tiedetään nämä jutut. Kaikilla on oikeus onneen. Meillä, hyttysillä ja hiirillä.

Sitten nukahdin rauhalliseen uneen hiirten rapistellessa välikatossa ja Ivarin pitäessä vahtia. Nyt kissat nukkuvat ja minulla on päivystysvuoro. Onneksi hiiret taitavat nukkua näin päivisin. tai sitten ne perustavat perhettä.





4 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen hiiri. Meilläkin jyrsijät pyrkivät talven tullen talon rakenteisiin ja kissalla on hiiriradio, ääni kuuluu, mutta kuvaa ei näy :) Jyrsijät sisätiloissa ovat nou nou, mutta silti vastustan niiden kuljettamista kauas. Ne ovat laumaeläimiä, niillä on pesät ja perhepiiri, vieraassa paikassa niillä ei ole paljon elämisen mahdollisuuksia varsinkaan kylmänä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ajatellut kuitenkaan hirveän kauas - ehkä tuonne meidän vanhaan talliin… Jos tietäisin, että täällä on vain yksi hiiri, niin se olisi ihan ok, mutta kun niitä saattaa olla yks kaks yllättäen sata.. Mutta olet varmasti ihan oikeassa. Pitänee sitten ottaa käyttöön plan b tai c, eli antaa niille ne nimet… loukuttajaksi minusta ei ole, varsinkaan, kun ne loukut eivät ole ollenkaan varmoja. Jos tietäisin, että henki lähtee välittömästi, niin sitten ehkä…. Ja luottaa noiden kissojen pelotevaikutukseen...

      Tässä asunnossa on "silleen kivasti" jätetty näkyviin vanhaa hirsiseinää ja osat seinästä paneloitu. Siellä jossain paneelien alla on sitten niitä hiirenmentäviä aukkoja, niin että hiiret pääsevät sinne paneelin ja hirsiseinän väliin juoksemaan ja uskaltautuessaan myös sitten tänne sisälle. Viime talvena havahduin siihen, kun minua ja kissoja tuijotettiin yhden ovenkarmin päältä :).

      Poista
  2. Jos sisään tullut hiiri ei ole vielä ehtinyt perustaa laumaa vaan seikkailee siellä yksinään, sen voi pyydystää pois kuljetusta varten tällaisella ansalla (toimii paremmin kuin kaupan loukut):

    - Ota korkea pönttö, tavallisesta ämpäristä hiiri hyppää pois.
    - Aseta pöntön reunalle lyhyt rimanpätkä tasapainoon kuin keinulauta. Tue pöntön ulkopuolelle jäävä pää johonkin rakenteeseen, jonne hiiri pääsee kiipeämään. Siis oikeastaan tästä tulikin ponnahduslauta. Laita ponnahduslaudan äärimmäiseen päähän, siis pöntön yläpuolelle, joku nami. Porkkanan- tai omenanpala toimii hyvin. Rusina tai pullanmuru. Juustosta tykkää vain sarjakuvahiiret. Justeeraa lauta niin, että se just ja just ei putoa pönttöön.
    - Jätä yöksi.
    - Yöllä kuulet rymähdyksen, kun hiiri putoaa rimoineen päivineen pönttöön. (Siksi riman pitää olla niin lyhyt, ettei hiiri kiipeä sitä pitkin pois, jos se jää pystyyn.) Sitten kuulet hyppely-yrityksiä. Tässä vaiheessa voit nousta laittamaan kannen varmuuden vuoksi päälle, jos viitsit. Kissallisissa taloissa varmaan välttämätöntä. Aamulla sitten koko pöntön voi viedä hiiren uuteen kotipaikkaan ja päästää hiiren ulos. Pöntössä on tällöin muutama papana, mutta pullanmuru on kadonnut. Pöntön ja riman voi käyttää uudestaan, jos tulee uusi hiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin viime talvena tuollaista systeemiä, mutta ämpärillä. Ei se hiiri sieltä hypännyt, kun ei se sinne mennytkään :). Mutta voin yrittää taas uudestaan, periaatteessa tuon pitäisi olla ihan toimiva systeemi. Nuo sun ohjeet ovat vähän paremmat, kuin ne mun viimevuotiset. Mutta mistäs sen tietää, että se hiiri on yksin, eikä sillä ole poikasia missään? Pitääkö kysyä siviilisäätyä :D.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!