sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Matkalla kohti siistiä ja selkeää kotia

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä tavaran paljoutta. Mulla on aivan älyttömästi kaikenlaista roinaa, yleensä vähän antiikkista, joka ei mahdu mihinkään. Tai ei se nyt mitään roinaa ole, vaan tosi kivoja juttuja (suurin osa), mutta jotka eivät siitä huolimatta mahdu mihinkään. Ja kaiken tämän tavarapaljouden keskellä on kovin vaikeaa pitää kotiaan järjestyksessä. Ainakin minun. 

Juuri tänä aamuna katsoin kateellisena erään blogistin selkeää ja kaunista kotia, ja ajattelin, että alan itsekin ihan järjestelmällisesti vähentää tavaran määrää ja selkeyttää kotiani. Myös sen takia, että ne kivat tavarat tulevat paremmin esille.   Tarkoituksena on käydä läpi kaappeja ja komeroita. Etsiä kaikelle oma paikka, jotta siivoaminen on helpompaa. Nyt on aika vaikeaa laittaa tavaroita paikoilleen, kun monilla ei ole mitään paikkaa. Ne siirtyilevät vain pöydältä ja hyllyltä toiselle. Mihin milloinkin mahtuu. Pelkkä ajatus siivoamisesta ja tavaran vähentämisestä sai hengittämään helpommin.

Sitten ystävä soitti ja muistutti paikallisista antiikkimarkkinoista. Lähdetäänkö sinne kahville kun kerrankin tapahtuu jotain. Nähdään vähän ihmisiä. No mehän lähdettiin kahville.


Just pari päivää sitten puhuin, että haluaisin sellaiset kunnon vanhanaikaiset kansituolit. Löytyi aika retrot. Maksoi vain kymmenen euroa kappale. Kolmannen sain kaupan päälle. Kotona selvisi miksi: se oli rikki. Vähän pitää laihduttaa, että itsekin uskaltaa istua rennosti, mutta hienot. Saatan vaihtaa kankaan, mutta katsotaan.


Kaksi vanhaa itämaista mattoa. Ainakin toinen käsinsolmittu. Maksoi yhteensä vain 60 euroa. Vähän rikki ja likaiset, mutta hienot (oikeasti).  Pesulakeikka tulee vähän nostamaan hintaa, mutta näistä olen oikeasti iloinen (mikäli pysyvät kasassa sen pesun ajan).


Ihana kori. Maksoi kympin. Hyvä eväskori marjaretkelle.


Papukaija. Tietenkin. Aika tavalla saanut siipeensä, mutta sopii kuin nakutettu antiikkiseen lintuhäkkiini. Olen aina halunnut papukaijan ja tämä maksoi vain euron. Eikä tarvitse surra, että mitä sille tapahtuu kuolemani jälkeen (oikeat papukaijathan voivat elää 70 vuotta ). 


Sarvet. Norjassa kun ollaan, niin pitää olla sarvet seinällä ja nämä olivat kompaktin kokoiset. Eikä mulla ole vasta kuin yhdet. Maksoivat vain kympin. 

Kahvikin oli hyvää ja ihmisiäkin tavattiin. 

Kun tulin kotiin, otin vähän lisää rahaa lompakkoon ja olin jo lähdössä juomaan toisenkin kupin kahvia. Vähän nimittäin jäi kaivelemaan se iiitalan Festivo kynttilänjalka joka maksoi 10 nok eli euron… ja ne Ultima Thulen kynttilänjalat, jotka maksoivat 5 nok, eli 50 senttiä.  Ja upeat, täysin ehjät saksalaiset Bavarian astiat, jotka maksoivat 200 nok, eli 20 euroa. Istuin jo autossa, mutta sitten järki voitti. Ostan ne sitten elokuussa kun samat markkinat tulevat tänne uudestaan :). 

Eli ei vielä ihan perillä sen "siisti ja selkeä koti"- projektin kanssa, mutta matkalla kuitenkin...

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä mä sen melkein arvasin, miten siinä taas käy :). Erityisen haastavaa täällä on vältellä noita arabian ja iittalan juttuja, joita saa aivan pilkkahinnalla. Varsinkin kun on vähän tietoa siitä, mitä ne Suomessa maksaisi. Mutta faktahan on se, että en mä lähde niitä Suomeen kuitenkaan myymään, niin miksi ostaa kynttilänjalka, jota en oikeastaan halua tai tarvitse.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joo, en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut kun olin kotona kaikkien uusien kivojen juttujen kanssa ja pahin adrenaliinipiikki (vai endorfiini?) oli sulanut elimistöstä :D.

      Poista
  3. Ei oo totta kuinka hienot löydöt! Ei mitään syytä katua :) järjestellä ehtii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo :). Noista matoista olen oikeasti aika iloinen. Ei ne ole edes hirveän likaisia - pikemminkin tunkkaisia. Ja kauniita molemmat. Olen nimittäin itämaisten mattojen ystävä :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!